Propaganda

Hakulinen, Janne. Propagandan käsikirja. Helsinki 1951.

Työpaikalla on menossa muuttosiivous. Niinpä pääsin löytämään kaappien ja komeroiden syvyyksistä vuodelta 1951 peräisin olevan Janne Hakulisen kirjoittaman teoksen Propagandan käsikirja.

Tämä kirja on peräisin ajalta, jona propaganda ja mainonta käsitettiin jo eri asioiksi, ja kirja alkaa selvityksellä siitä, mitä nämä ovat, joskaan eroa kaupallisen, maksetun mainonnan ja poliittisen tai aatteellisen propagandan välillä ei pidetä suurena. Yhteisenä yhdistävänä tekijänä kirjoitta pitää seuraavaa: "Mainonnan ja propagandan tarkoituksena on vaikuttaa ihmisiin joukkoina niin, että heidät saadaan työskentelemään siten, kuin propagandan harjoittaja haluaa". Ja että: "Propagandan väitteet perustuvat aina tunteeseen".

Propagandamenetelmien listassa pistää silmään nimittelyksi kutsuttu. Hakulinen selittää: "Nimittely eli sopivien haukkumasanojen käyttö on varsin vanha propagandan käyttämä keino". Yksi propagandan laji on tämän kirjan mukaan henkilökohtainen propagandatyö, jonka yksi tehtävä on huhujen tarkoituksellinen levittäminen.

Televisio oli kirjan julkaisemisen aikoihin uusi media - ensimmäinen näköradiolähetys oltiin lähetetty marraskuussa 1950. Hakulinen julistaa televisoin kuitenkin reippaasti tulevaisuuden propagandavälineeksi, sillä "[…] ihmiset joutuvat käyttämään kuulo ja näköaistejaan sillä ainoalla erotuksella, ettei heidän enää tarvitse lähteä kotoaan elokuviin […] On varmaa, että se tulee muuttamaan kotien rakennetta ja lisäämään niiden viihtyisyyttä ja samalla se suo lähetysasemien hallitsijoille voimakkaan keinon vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Milloinka televisio on Suomessa, on vaikea sanoa, mutta aika sen tulee varmasti piankin ratkaisemaan".

Mutta kyllä Hakulinen lehdistöönkin uskoi, ja siteeraa Napoleonia, jonka mukaan kuulema neljä vihamielistä sanomalehteä tekee enemmän vahinkoa kuin 10 000 miestä avotaistelussa. Napoleon pitikin yllä ankaraa sensuuria, vaikkei lukutaito hänen päiviensä Ranskassa ollut päätä huimaava.

Kirjassa huomautetaan myös, että ns. lukijainpalstat ovat tosiasiassa toimituksen palstoja, joille toimitus tosiasiassa usein miten itse kirjoittaa…

Kirjan antamat neuvot ovat aika konkreettisia. Otsikotkin ovat raflaavia, kuten Ihmisten käsittely tai Miten voidaan voittaa väittely? Jälkimmäiseen ohje on, että pitää välttää tilanne, jossa joutuu väittelemään; väittelemisen sijaan "on yritettävä sijoitta sanat niin, että vastustaja ei ryhdy väittelemään vaan hänet pakotetaan myöntelemään".

 

Propagandan kohteita on myös luokiteltu tyyppeihin, ja on oikein hienot siveltimellä tehdyt tussipiirroksetkin. Esimerkiksi ylpeästä tyypistä sanotaan, että "hän tuntee vain sanan minä". Mustasukkainen tyyppi puolestaan "on maailman murjoma, joka mielellään seuraa isojen jälkiä. Hän ei uskalla jäädä missään tapauksessa yksin". (8.3.2013)