Pohjoiskorealaista propagandaa

Heather, David & de Ceuster, Koen. North Korean Posters.

Slovenia 2008.

Tosin kuin aiemmin käsittelemässäni Landsbergerin kiinalaisia propagandajulisteita sisältävässä kirjassa, tässä Heatherin ja de Ceusterin teoksessa North Korean Posters kaikki esitellyt kuvat todellakin ovat julisteita, mikä on jo jonkinlainen etu. Mutta jonkin verran minua kyllä häiritsee, että näitä julisteita ei ole ajoitettu mitenkään, joskin tiedän, että vanhempien julisteiden kohdalla se on yleinen onglema, niihin kun ei ole ollut tapana pistää vuoslukuja millään tavalla. Julisteiden tekijöistäkään ei ole tietoa, mutta sitä tietoa ei luultavasti ole saatavissa mitenkään, nämähän ovat kollektiivista tuotantoa.

Julisteet ovat David Heatherin kokoelmasta, ja esipuheessaan hän sanoo, että ne ovat käsinmaalattuja yksittäiskappaleita. Yhteensä hänen kokoelmassaan on 400 julistetta. de Ceusterin tekstiosuudessa kerrotaan, että Pohjois-Koreassa taidetta tuotetaan työpajoissa, joissa sitten on erikseen julistesuunnittelun ja -tuotannon osatot. Heather on ostanut oman kokoelmansa kertarysäyksellä yhdestä ja samasta tällaisesta paikasta. Tässä kirjassa ei minun laskujeni mukaan ole kaikkia 400 julisitetta, mutta aika paljon on.

Landsbergerin kiinalaisten kuvien kokoelmassa ei ollut yhtäkään, jossa oltaisiin esitetty vihollinen, mutta näissä korealaisista julsiteista aika iso osa käsittelee Pohjois-Korean ja mun maailman välistä vastakkainasettelua. Harmonia ei siis ole Korean nimimaalla aivan samassa arvossa kuin Kiinassa siinä vieressä. Tyypillisin tapa kuvata vihollinen on listiä heidät nyrkillä. Ja vihollisia on listittävänä usein kaksi, japanilainen ja amerikkalainen, molemmat esitettynä karikatyyrimäisesti.

Tekstiä tässä kirjassa on vähänlaisesti, vain esipuheet ja muutaman julisteen yhteydessä jotain selittävää vain ja vain niistä. Julisteiden visuaalista rakennetta ei pureta lainkaan, joten minäpä tässä teen sen.

Julisteina nämä pohjoiskorealaiset ovat kehittyneempiä kuin kiinalaiset. Vaikka näissäkin on usein kiinalaiseen tapaan alalaidassa valkoinen alue, johon on survottu sinisellä teksti, julisteissa on useinmiten myös jokin integroitukin teksti. Tämä integrointi on usein taitavaa, ja monessakin tapauksessa myös tuo alalaidan valkosininen banneri on onnistuttu integroimaan koko julisteeseen.

Sotaisimmat kuvat näyttävät samoilta kuin veljeni pikkupoikana lukemissa Korekajännitys-sarjoissa - samannäköinen sivellintekniikka, joka perustuu vahvaotteisiin kompakteihin siveltimenvetoihin ja kompaktiin taustaan joko täysin ilman välisävyjä tai sitten vain hyvin harvoilla.

Myös muissa kuin näissä korkeajänitystyyppisissä kuvissa kuva perustuu usein sävypelkistyksiin. Tällaiset sävypelkistykset tulivat julisteisiin 1900-luvun alun Saksassa. Kun Ransaksssa, julisteen synnyinmaassa, litografian keinoista otettiin käyttöön liitu sen tarjoamien lähestulkoon loputtomien valöörien tähden, Saksassa valittiin 'muste', jolla saatiin näyttäviä tasaisia väripintoja. Liukuvat sävyt jäivät pakosta pois mutta korvattiin välisävyjen pelkistämisellä joko vain kahteen tai muutamaan, ja näillä onnistuttiinkin luomaan mahtavia valo/varjo-vaikutelmia. Näiden saksalaisten sävypelkistysjulisteiden mestareita olivat esimerkiksi Lucien Bernhardt ja Ludvig Hohlwein. Kun sakasalaiset käyttivät usein aika pyöreämuotoisia sävypelkistysmuotoja, pohjoiskorealaiset käyttävät kulmikkaita. Ja muotoa luova valo korealaisilla tulee usein vähän niin kuin takavasemmalta 50-luvulla vallinneen muotokuvavalokuvauksen ihanteen mukaan, kun taas nuo mainitsemani saksalaismestarit korostivat kiiltoja, ts. materiaalia.

Jotain tuttua näissä on myös suomalaisesta näkökulmasta, sillä monissa näissä tässä kirjassa esitellyistä julisteista on päähahmojen ympärillä ikään kuin ylimääräinen paksu ääriviiva. Tämä voi olla musta tai valkoinen, tai käytössä voivat olla samaan aikaan molemmat, jolloin valkoinen on usein ulompi. Tämä konsti oli käytössä meikäläisissä Elannon ja KK:n julsiteissa 50-luvulla, ja silloin valkoisen jyhkeiden ympärysviivojen oli tarkoitus helpottaa silkkipainossa värien kohdistamista siten, että värejä ei näin tarvinnut yrittää saada kohdakkain, kun väliin oli suunniteltu valkonen alue, jonka leveys siten sai vaihdella. Näissä korealaisjulisteissa ei tähän ympärysviivojen käyttöön ole käsittääkseni mitään syytä, sillä näitä ei ole painettu vaan nämä ovat silkkaa käsityötä sivellinpelissä. Paksut ympärysviivat lienevät siksi, että kuvat näyttäisivät samalaisilta kuin länsimaiset 1900-1960-lukujen ulkomaiset julisteet.

Kun sävypelkistäminen levisi Saksasta muualle, esim. Suomeen, jälki oli hyvin samannäköistä kuin vaikkapa tämän kirjan julisteessa nimeltä Tehkäämme maan vuoristot ja pellot vihreämmiksi! tämä julsite voisi hyvin olla suomalainen kaupallinen juliste 50-luvulta.

Samaisessa kuvassa on lisäksi erikoinen väriperspektiivi, jossa vuoristo muuttuu kauemmas mentäessä sinisemmäksi, mutta värit eivät kuitenkaan normaalin väriperspektiivin mukaan vaalene, ja tämä onkin huikean vaikuttava korealainen piirre, jota tapaa muissakin tämän kirjan julisteissa.

Yksi aivan oma erityispiirre näissä korealaisjulisteissa on, nimittäin monokromaattisesti tai lähivärein toteutetut, ikään kuin 'yksivärisiltä' vaikuttavat taustat. Jotkut ovat aika näyttäviä ja taitavia, ja tuovat kuviin aivan omanlaisensa tilavaikutelman.

Julisteiden hahmot ovat vahvasti stereotyyppisiä. Että viestin vastaanottajat älyäisivät, että viesti koskee koko kansakuntaa, julisteisiin on usein kuvattuna kaikki kansakunnan ihmisryhmät, eli sotilas, työläinen, intellektuelli ja maanviljelijä, ja näistä lähes aina on ainoa nainen tämä viimeksi mainittu. Maalaisnaisella on lähes aina sylys viljaa ja huivi päässä. Jos maalaisnainen on kuvassa yksin, hän on usein kannustamassa vuohien pitoon. Vuohet tuntuvat olevan tosiaankin kova sana, ja kaikissa maatalouteen liittyvissä julisteissa, vaikka niissä olisi paljonkin elämiä, vuohet ovat etunenässä. Huikeaa Sound of Music -fiilistä on julisteessa, jossa kuvateksti väittää lukevan jotain sellaista kuin että Laajentakaamme vuohenkasvatusta ja luokaamme lisää nurmia yksimielisinä puolueen kanssa. Kuvassa on iloiseen maalaisnaiseen takavasemmalta ryöppyävä valo, sävypelkistykset ja taustan vuoristossa jälleen väriperspektiivi siten, että värit vain sinertyvät kauemmas mentäessä kuitenkaan juuri vaalenematta.  Huikea kuva!

Ylipäätään näissä korealaisjulisteissa on huomattavan paljon sinistä.

Ja tekijät ovat taitavia piirtäjiä sekä värinkäyttäjiä muutenkin kuin väripelkistäjinä. Pohjois-Koreassa näyttäisi olevan aika hyvä käsivarapiirustuksen ja väriopin opetus.

Kuvia ei siis ole tähän kirjaa ajoitettu mitenkään, mutta esipuheissa mainitaan, että niitä on 50-luvulta lähtien. Aivan uusiakin on mukana, mutta sitä ei voi päätellä kuvituksen tyylistä vaan sisällöstä kuten kuvan energiansäästölampusta tai tekstin vuosiluvuista. (11.3.2013)