Hellettä ja vanhoja kippoja

... ja kahvilakko Kiinan matkaa silmällä pitäen.

Täällä sitä ollaan Uukuniemellä hellettä paossa ja lopettelemassa kahvinjuontia.

Edellinen sujuu hyvin, ja aamusta joutuu vallan verkkaripuvun ylleen vetämään, ja kun iltapäivastä tulee kuuma, tuossa on järvi, jonka vesi on 25-asteista ajalla jälkeen Jaakon kylmän kiven heittämisen.

Kahvinjuonti pitää lopettaa siltä varalta, että edessä on paljon puhuttu Kiinaan lähtö. Viisumista kylläkään ei ole kuulunut vielä mitään, mikä on toistaiseksi vielä ymmärrettävää, sillä anomus lienee saapunut Kiinan lähetystöön tasan viikko sitten. Kiinasta saa kahvia suurista turistikaupungeista. Emme ole menossa semmoisiin.

Yllempi kuva esittää paitsi meikäläisen itse omakätisesti dreijaamaan punasavilautasta, jota yritin - epäonnistuen - reduktiopolttaa aikanaan tuossa mökin parkkipaikalle kaivetussa montussa, sekä ainakin 40 vuotta vanhaa celadon-lasitettua kahvimukia. Muki on englantialaista tuotoantoa, ja ilmeisesti massasellaista, sillä muistelen, että minulla olisi vielä opiskeluaikoihin kiertänyt mukana yksi tällainen, joskin punaruskea. Jossain olen nähnyt myös vihertävän harmaalla lasitetun vastaavan. Tämän eksemplaarin olen perinyt täti-Liisa-vainaalta.

Alemmassa kuvassa on reduktiopolttoyrityksiäni, jotka onnistuivat sikäli paremmin, että niissä on sentään vähän mustaa. Näkyneekö kuvassa, vaikka yritin käsitellä sitä tätä silmälläpitäen, että saviesineiden pinta on kiillotettu lusikalla, mistä johtuu pintakuvio. Kyseessä on alkeellinen lasitus, kun kiviainesta liiskataan esineen pintaan. Deduktiopoltettuja esineitä ei voi varsinaisesti lasittaa, sillä lasituspoltossa happi, joka deduktiopoltossa poistettiin, tulisi siihen takaisin. (5.8.2014)