Henkilötutkielmia vakoilusarjana

Le Bureau, tuotantokaudet 1-4, 2015-2018. Ohjajasta ei ole missään suuremmin puhetta missään, mutta sarjan käsikirjoittajasta paljonkin = Éric Rochant. Yle Areena 9.2.2021 asti.

 


Le Bureau, 5. tuotantokausi. Ranska 2020.

Olen katsonut Yle Areenalta ranskalaisen vakoilusarjan Le Bureau neljä tuotantokautta. Aika hyvä. Sarjan ohjaajasta en ole löytänyt tietoja, jos kohta en ole suuremmin etsinytkään, mutta tämä on kyllä minunkin mielestäni käsikirjoittajan juttu. Hän on kuulemma nimeltään Éric Rochant.

Juoni tai juonet, joita on muutama päällekkäin ja limittäin, eivät oikeastaan ole kovin kaksisia. Itse asiassa Marinan edesottamukset ovat jopa vähän epäuskottavaikin, sillä on se vähän outoa, että tyyppi joutuu agenttina vaikeuksiin ensin Iranissa, sitten Bakussa ja näiden Venäjän kumppaneiden kanssa toilailtuaan hankkiutuu vielä Moskovaan, koko ajan niin sanoakseni samana henkilönä. Mutta, mutta…hänen vastapainonaan on Paul, joka vaihtelee nimiään ja peiteammattejaan solkenaan.

Juju onkin näissä erittäin mielenkiintoisesti laadituissa henkilöhahmoissa. Tässä ei oikeastaan edes kerrota noista henkilöistä, siis oikein kertomalla kerrota, vaan heitä kuvataan, ja kertomus tai juoni on siihen vain tekosyy.

Henkilöt ovat siis mahtavia. Osittain tämä johtuu jo käsikirjoituksesta, osittain näyttelijäntyöstä. Hitsi, että tämän sarjan venäläiset ovat melkeinpä venäläisempiä kuin venäläiset itse! Ihastuttavan tunnistettavia venäläistyyppejä laidasta laitaan.

Jos joutoaikaa on, tätä kannattaa käydä Yle Areenassa katsomassa. Aikaa kuluu, sillä kaikissa tuotantokausissa taisi olla 10 osaa, ja etteivät vain olisi olleet tunnin kestoisia kipale. (25.4.2020)

 

Pakkomielteet tappavat

 

Katsoin sitten lähes putkeen myös Le Bureaun viidennen tuotantokauden.

Pikkuisen alkaa häiritä, ettei Ransakan tiedustelupalvelussa näytetä tekevän juuri mitään sellaista, minkä takia sitä rahoitetaan. Se yksi lihava tyyppi, jota kaikki pitävät rasittava, vain saa taas varoitetuksi, kenties nyt vähän myöhässä hänkin, yhdestä terrori-iskusta.

Pääasiassa ihmiset lääkitsevät traumojaan kostamalla ja huijaamalla.

Paul, joka oli kuolevinaan viime tuotantokaudella, onkin tullut venäläisten pelastamaksi ja värväämäksi. FSB:n pomo Misha, joka sen tekee, joutuu toteamaan, että on tullut värvänneeksi Paulin lisäksi toisenkin agentin, joka tosiasiassa toimii vieraan vallan laskuun. Kun tämä paljastuu, ranskalaiset pelastavat Mishan perheineen.

Mutta Misha ei ole eritysen innostunut asiain saamasta käänteestä ja pitää syyllisnä Paulia/Moukkaa. Tulkinta on osittain oikea, sillä Paul on hetken lapsi, joka tempilee milloin mitenkin. Tyypillinen ekstrovertti…Joka luottaa omaan erinomaisuuteensa kuten ekstroverteilla on tapana.

Mutta kaiken takana on lopulta Mishan jo neuvotoaikana kurittama JJA, joka on ollut myös Paulin Venäjälle muiluttamisen takana. Ennen kuin Mishan vähän väärin asettama ansa laukeaa, JJA on jo kerennyt eroamaan johtajan tehtävästään Ranskan tiedustelupalvelussa.

Olen miettinyt viime vuosina itsemurhia. Ne saattavat oletettua useammin olla ansoja kuin Mishan itsemurha. Ne voivat olla aika monimutkaisia, jopa todellisuudessa hitusen monimutkaisempia kuin Mishan tapauksessa, ja niillä saatetaan oikeassakin elämässä tähdätä paitsi muiden kuolemaan, myös muihin asioihin. Lisäksi niissä saattaa olla yhteistyökumppaneita, kuten Mishalla, ja nämä voivat olla mukaan narrattujakin. Tosin itsemurhilla voi olla yllättäviäkin seurauksia, sellaisia, joita itsemurhaaja ei välttämättä ollut itse laskenut, mutta jotka kyllä pelaavat samaan suuntaan. Aina kohteet eivät ole suoria, vaan kohteen kimppuun voidaan ansalla käydä läheisten kautta.

Veljeni itsemurhaansa sisällyttämät ansat ovat alkaneet laueta viime talvesta... (8.7.2020)