Hilma af Klint, semiootikko?

Hilma af Klint – ilmeisen tuolla puolen. Ohj. Dyrschka, Halina. Saksa/Ruotsi 2019.

Olemme viime päivät kulttuuririentäneet siitä ilosta, että tältä koronalta nyt jonnekin edes pääsee samoin kuin siitä pelosta, että kohta pannaan taas kaikki kiinni. Tänään kävimme katsomassa Halina Dyrschkan saksalais-ruotsalaista tuotantoa olevan dokumentin Hilma af Klintistä (1862–1944).

Tämä elokuva, varsinaiselta nimeltään Hilma af Klint – ilmeisen tuolla puolen, ei ehkä ollut dokumenttielokuvana parhaasta päästä. Siinä todettiin moneen kertaan, että oikeastaan kukaan ei ole lukenut Hilma af Klintin muistiinpanoja. Minusta tällaista elokuvaa ei olisi pitänyt tehdä ennen kuin joku/jotkut ovat tosiaankin tutkineet koko aineiston. Nääs kun minusta nyt ei vain ole kivaa katsoa dokumenttia, jossa sanotaan suoraan, että emme tosiasiassa ole jaksaneet käydä dokumentin aiheena olevan henkilön tekstejä läpi, ts. emme tiedä hänen ajatuksistaan tuon taivaallista.

Mutta sain uutta mielenkiintoista tietoa, tai siten tietoa, jota en enää muistanut. En esimerkiksi tiennyt tahi muistanut, että Hilma oli lukuisissa polvissa karttojen tekemiseen erikoistuneen meriupseerisuvun tytär. Tällä faktalla on on todellakin väliä. Eräässä mielessähän Hilma af Klint teki karttaa omasta tulkinnastaan modernin tieteen ja uudenlaisen henkisyyden maailmasta.

Tällä blogilla on paikoin ihmetelty sitä, miksi teosofia kohosi niin ylettömän suosituksi 1800-luvun lopussa myös oman sukuni kotikonnuilla. Tässä elokuvassa tarjottiin selitys, joka on niin itsestäänselvä, että vallan hämmästyin, kun en itse ollut sitä tajunnut: teosofia oli ajan ainoa uskonto, jossa naiset saattoivat toimia tarkalleen tasaveroisina miesten kanssa, jopa johtaa, sillä liikettähän johti nainen, madame Blawatsky.

Olen pitkään pohtinut, miten saisin selville, keitä olivat äitini kotikylän eli Uukuniemen Mensuvaaran teosofit. Jaana Juvonen väittää Uukuniemen historiassaan, että kaikenkarvaisten uskonnollisten liikkeiden sulatusuunissa, Mensuvarassa, olisi ollut teosofejakin. Tämä teosofian tilan antaminen naisille saattaa selittää senkin, että Mensuvaarassa syntyi ja aloitti toimintansa toistaiseksi ainoa edelleen elävän herätysliikkeen naispuolinen perustaja ja johtaja, Hilma af Klintiä 9 vuotta nuorempi aikalainen, horrossaarnaaja Helena Konttinen (1871–1916). Saman liikkeen eli Uukuniemen herätyksen puhujana esiintyi myös isoäitini täti, Hilja (os. Sihvonen) Pitkänen (1882-1966)

Mielenkiintoista oli sekin, kun af Klintin töitä nyt näki valkokankaalla kerralla melkoisen määrän, alkoi syntyä vaikutelma, että hän olisi pyrkinyt luomaan jonkinlaista omaa semioottista systeemiään vähän kuin Kandinsky ja Klee Bauhausissa. Hän on selvästi käsittänyt, että hänen järjestelmänsä ei aukea ilman selityksiä, ja niinpä hän oli laatinut joistain merkeistään ikään kuin sanakirjan. Hän ei siis luottanut abstrakteihin muotoihin sellaisinaan…hmm..

af Klint ei tiettävästi tavannut Kandinskya ja Kleetä, mutta af Klintin muistiinpanomaiset kuvasarjat toivat häkellyttävästi mieleeni Kandinskyn kuviot teoksessa Punkt und Linie zu Fläche ja Kleen vastaavat Pedagogisessa luonnoskirjassa. Pelkäsin muistini jotenkin korjaavan kuvaesityksiä samanlaisiksi, joten heti elokuvista tultua tarkastin kuvitukset molemmista ed. kirjoista. Todella häkellyttävää… Klee ja Kandinsky tekivät oikeasti yhteistyötä semioottisen järjestelmänsä luomisessa, mutta af Klint näyttää murtautuvan ulkopuolelta väkisin joukkoon. (18.8.2020)