Huang Yiming

Arkitodellisuuden bodhicittoja.

Kirjavalassa pitää Kirmo Wilen valokuvagalleriaa. Se, että pitää moisessa paikassa
valokuvagalleriaa, on merkillistä sekin, mutta vielä merkillisempää on, miten Wilen on päätynyt siihen.

 

Hän nimittäin teki ensin tietotekniikalla rahaa, ja kun sitä muutama vuosi sitten oli kertynyt tarpeeksi, hän heittäytyi nuoruuden harrastuksensa valokuvauksen pariin päätoimisesti. Koska rahaa siis sattui olemaan, hän aloitti uusioharrastuksensa menemällä Arno Rafael Minkkisen pitämälle valokuvauskurssille Hainanille, eteläisen Kiinan turistisaarelle.

 

Tuosta pitäen (2007) hän on käynyt Kiinassa kuvailemassa pari kertaa vuodessa, joskin muitakin kuvauskohteita pitkin maailmaa hän on vuosien saatossa tullut kolunneeksi. Ja sitten hän perusti tuon gallerian äitinsä kotitanhuville.

 

Tuolla Hainanin reissulla Wilen tutustui China Dailyn valukuvaajaan Huang Yimingiin, ja nyt Kirjavalan galleriassa on esillä hänen näyttelynsä Hainanin ns. lohtunaisista, eli naisista, jotka japanilaiset tempasivat seksi- ja väkivaltaleluikseen toisen maailansodan kieppeissä.

 

Kuvat edustavat siistiä dokumentaarivalokuvauksen genreä, joka pysyttelee erossa sosiaalipornosta. Valitettaasti minua häiritsee juuri tässä kohden ajatus, että joskohan tässä on tehty kärsimyksestä poliittinen pelinappula. Mielleni jopa juolathit että tässä saattaa olla Kiinan kannalta niinkin perverssi taka-ajatus, että kun Kiinaa syytetään omiin kansalaisiinsa kohdistamistaan ihmisoikeusloukkauksista niin tässä esitetään, että kyllä japanilaisetkin ovat kiinalaisia kaltoin kohdelleet... Kiinalaisten itsensä suuntaan kuvilla ei kenties vain kerrota suuresta epäoikeudenmukaisuudesta vaan ehkä myös lietsotaan tarkoitushakuista vihaa Japania kohtaan.

 

Kuvat kannattaa mahdollisista taka-ajatuksista huolimatta kyllä käydä katsomassa. Nuo kuvaushetkellä (2005-07) kahdeksankymppiset naiset on kuvattu kaunisti. Kiinassa ikä ei ole mitenkään paha asia toisin kuin meillä. Kärsimykseenkin niillä main on eri suhde. Siellä ei uskota, että kärsimyksestä päästään eroon tai että elämä olisi ikinä helppoa. Muistelen niitä Kiinassa näkemiäni avioliittoilmoituksiakin, jossa potentiaaliseslta puolisolta vaadittiin ennen kaikkea kykyä sietää elämän vastoinkäymisiä.

 

En usko vähimmässäkään määrin, että kärsimys jalostaa ketään, mutta naisten katseista katsoo katsojaa jonkin lajin bodhicitta, joka on niellyt kärsimyksen faktan.

 

Koska kuvaaja on kiinalainen ja ainakin yhtäältä kohderyhmäkin on kiinalainen, kuvista ei ole rajaamalla tms. pyritty putsaamaan länsimaisista ideaaleista poikkeavia yksityiskohtia.

 

Myynnissä on myös kirja aiheesta. Ostin sen. Kirjan kuvat ovat vähän jyrkänpuoleisia minun makuuni, joskin jyrkkyys tietysti kyllä sopii aiheeseen. Näyttelykuvat on, muuten vedostanut digitaalisesta aineistosta Wilen, ja ne ovat loivempia... Kirja on kiinalaista tuotantoa, ja siinä on teksti myös englanniksi, mutta minä ostin sen siksi, että teksti on myös kiinaksi. Luultavasti tulen oppimaan, mitä on raiskaus kiinaksi...

 

Galleria löytyy helposti, sillä se on heti siinä risteyksessä, missä Lappeenranta-Joensuu-tieltä on viittä Kirjavalaan. (1.7.2011)