Huippugrafiikkaa Iranista

On se tylyä. Ainoa paikka, mistä löytyy enää rahaa, on Kiina, ja paras graafinen suunnittelu tehdään planeetan ainoassa shiiamuslimi-

teokratiassa, Iranissa.

Katsellessani Kiinasta tuomiani graafisen suunnittelun ammattilehtiä on pistänyt silmään, että niissä esitellään lähinnä julisteita. Meillähän juliste on jo aika päiviä sitten jäänyt jokseenkin marginaaliseksi viestintävälineenä, vaikka onhan niitä tietysti aina kiva tehdä. Julisteista on po. lehdissä myös suurimmat kuvat. Toiseksi eniten ovat esillä kirjat, mutta hämmästyttävän pienin kuvin. Silloin harvoin, kun esitellään yritysilmeitä, kuvat ovat aivan surkean pieniä. Joten ainakin arvojärjestys on selkeästi ilmitettu.

 

Toinen silmäänpistävä seikka on se, että iranilainen graafinen suunnittelu näyttää Kiinassa(kin) olevan kova sana. Siitä on puhe useammassakin numerossa. Iranilaiset julisteet ovat typografia/kalligrafiapainotteisia, mikä ei tietenkään ole yllätys, koskapa islamissa ei olla niin ylettömän innostuneita kuvista, mutta rakenteeltaan ne ovat sitäkin yllättävämpiä. Ei häivääkään siitä, mitä islamilaisen graafisen viestinään olettaisi olevan.

 

Iranilainen graafinen suunnittelu on siis tässä vähän yllättänyt minut. Tokihan pari Majid Abbasin julistetta (etenkin se yhden valokuvaajan näyttelyyn tehty juliste, joka itse asiassa ei mielestäni ole kovin ihmeellinen, sekä serigrafi Hossein Otroushille omistettu juliste) ovat kiertäneet alan kirjoissa jo joitain vuosia. Mutta että niitä graafisia suunnittelijoita on sellainen valtava määrä, ja aika nuoriakin vielä.

 

Olen tässä hiljakseen perustamassa Bijan Sayfouri fan clubia. Hänen julisteissaan on rajuja koon jännitteitä, voimakkaita liikkeitä ja kuvissa, jos niitä ylipäätään on, on usein sävypelkistyksiä. Jos hänelle jotain länsimaista vastinetta haluaisi löytää, niin ehkä sellainen olisi sveitsiläinen Müller-Brockmann puolen vuosisadan takaa. Missään tapauksessa meillä Lännessä ei olisi toivoakaan saada mitään asiakasta nykyisin hyväksymään sellaisia julisteita. Liian esteettisiä meikäläisiin umpisovinnaisiin kaupallisiin tarkoituksiin.

 

Yritän miettiä selitystä moiselle… Ehkä Iran on muuten sunnalaisessa islamilaisessa maailmassa vapaamielisyyden saareke ihan vain shiialaisuuttaan. Tai ehkä siellä on mahdollista pitää ’soveltavan taiteen’ piirissä kaupallisten arvojen rinnalla muitakin arvoja, koska ahneus on uskonnollisesti tuomittavaa. Esimerkiksi koron otto on Koraanissa yhtä kiellettyä kuin Raamatussa, mutta islamilaisessa maailmassa ollaan hanakampia noudattamaan uskonnollisia normeja, vaikka ne olisivat ristiriidassa kaupallisten realiteettien kanssa. Ja niin sitten on mahdollista tehdä graafista viestintää joka ei ole kaupallisesti läpeensä banalisoitua?

 

Iranilaisen graafisen suunnittelun huikea tasoa - sanoisiko sitä vaikkpa kalligrafis-typografiseksi intohimoksi - voitanee selittää silläkin, että parhaat tyypit elivät lapsuuttaan vallankumouksen aikana ja viettivät nuoruuttaan sodan varjossa. Esteettiselle elämänsisällölle oli siis tilausta... Töissä näkyy ankara pyrkimys ilmaista sitä, että Iranilla on takanaan pitkä kultturihistoria, mutta sitä kyetään soveltamaan nykyaikaan omintakeisella tavalla, joka on kilpailukykyinen mihin tahansa länsimaiseen huippugrafiikkaan nähden. Ja tähän oli edellytyksiä myös teknisesti, kun po. henkilöiden opiskeluajat osuivat tietotekniikan invaasion kanssa yksiin. Vanhan tradition uudelle kehittelylle oli tarjolla heti uudet välineet: tietokoneet ja graafiset ohjelmat.

 

Mutta on se tylyä. Ainoa paikka, mistä löytyy enää rahaa, on Kiina, ja paras graafinen suunnittelu tehdään planeetan ainoassa shiiamuslimiteokratiassa, Iranissa. Kummassakaan maassa eivät perinteiset länsimaiset arvot kuten ihmisoikeudet ole kovin suuressa kunniassa, ei vapaa lehdistö, ei demokratia...

 

Mutta vaikka minä olen onnistunut tähän asti sivuuttamaan koko iranilaisen graafisen suunnittelun, hollantilaiset ja sveitsiläiset eivät ole. Taannoin surfasin netissä, ja sain tietää, että niin Amsterdamissa kuin Baselissakin ovat iranilaiset huippunimet käyneet pitämässä workshopeja. Ja Alankomaissa ponnistellaan jopa jonkinlaisen latinalais-arabialaisen yhteiskirjaimiston aikaansaamiseksi, mikä ei kuulosta ihan yksinkertaiselta. Historiallinen taustahan aakkostoissa on sama, kuten blogini aakkos-sarjakuvasta voidaan todeta, mutta kirjainten äännearvot ja muodot ovat mennessään hiukan muuttuneet. Lisäksi tulee sekin seikka, että latinalaisessa aakkostossa on vokaalit, joita arabialaisessa aakkostossa ei ole - siinä joillekin konsonanteille on kylläkin annettu vokaaliarvot, joita sovelletaan tietyin säännöin.