Huopaotuksia

Voisin lopun elämään käyttää pelkkään huopaotusten pistelemiseen.

Tarkoitus oli tänä viikonloppuna täällä maaseudun rauhassa pistää rukilla menemään noita villoja, mutta koska langan tekeminen on vaikeaa, tein sen sijaan kissan. Aika mörtsin kissan.

 

Taidan laittaa tämän taakse hakaneulan ja kiinnittää tämän johonkin takkiin. Kylläpä minut sitten tunnistaa Kuopion katukuvasta! (12.5.2019)

 

Ylevää puuhastelua


Mikä sitten on sitä ylevämpää tekemistä, jota toivon voivani muistella viimeisillä hetkilläni? – Kas, ohessa jälleen kissarintaneula. Edellinen katosi. Minulla nimittäin oli tuossa toukokuulla ilo osallistua eskarin kevätjuhlaan – joka oli oikein musikaali – ja tähän elämäni ainutkertaiseen tilaisuuteen sonnustauduin kiinnittämällä sen edellisen kissannaaman takkiini. Mistä se sitten jossain vaiheessa oli pudonnut. Mutta tein nyt siis uuden, entistä ehomman. Tämä nimittäin on pikkuisen pienempi. Se edellinen oli kohtuuttoman iso. (16.6.2019)

 

Kommentti: Auts Saija, se oli sitten sinun. Siivosin autoa ja säikähdin kuollakseni, että penkin välissä on myyrän raato. No ei ollut, vaan kissa! Kovasti yritin miettiä, ketkä ovat istuneet autossani, enkä sinua muistanut. Nyt kissa on siirtynyt huovutusten taivaaseen. Olen niin pahoillani menetyksestäsi.p