Hyvien kirjojen tulevaisuus?

Hyvien kirjojen tekemiseen tarvitaan kirjailijan lisäksi muutakin väkeä, jopa runojen kohdalla ainakin kustannustoimittaja, ja varmaan se pitää painokuntoonkin jonkun saattaa. Tietokirjojen ja etenkin oppikirjojen tekeminen vaatii enemmän porukkaa kuin ihmiset luulevat.

Olen tässä spekuloinut, miten mahtaa kirjojen tuottamisen sfääri ruveta järjestäytymään.

 

Toistaiseksi meillä on vielä vanhan hyvän ajan kustantamoita, joilla on joku linja ja kustannustoimittajia. Kirjan elinkaari toki on lyhentynyt, sillä kirjoja ei haluta painaa enempää kuin on tarvis, ja tarvista on vain muutama kuukausi kirjan ilmestymisen jälkeen, jos nykyisin enää sitäkään. Käytännössä näin lyhyt kirjan elinkaari merkitsee jo melkein books-on-demand -periaatteella toimimista.

 

Jos toimitaan books-on-demand -periaatteella, miksi kustantaja enää ottaisi mitään riskiä? Jätetään koko riski, niin taloudellinen kuin sisällöllinen, niille, jotka kirjoja kirjoittelevat; luovutaan kustannustoimittajista; tehdään helppo formaatti, johon tekstin voi sulloa; päätetään joku kannen visuaalinen rakenne, johon saa minkä pituisen otsikon tahansa sille varattuun tasavärisesti boksiin. Ja sitten vain tähän kirjan yleispätevään kehikkoon kaikki tekstit, mitä maailmalta saadaan kalastettua. Ei mitään joutavanpäiväisiä tekijänkappleita. Ei makseta kirjoittajille mitään. Kirja myyköön itse itsensä tai markkinoikoon kirjoittaja kavereilleen sen minkä taitaa.

 

Käytännössähän tuollainen kirja on sama kuin omakustanne.

 

Vastaavaan oppikirjamarkkinoilla, iPad-kirjoilla tosin, pyrkii Apple. Kaikki kynnelle kykenevät voivat ilmaisella kirjanväsäysohjelmalla tehdä iPad-kirjoja ja saavat ne App Storeen myytäväksi maksamalla tietyn summan; kirjan ulosmyyntihinnan saa itse määrätä, ja Apple ottaa tästä sitten itselleen 30% per myyty kappale. Ei mitään tyhjänpäiväistä kustannustoimittelemista. Ihmiset vastatkoon itse sisällöistään. Varsinkin App Storen kirjojen markkinointi minua kiinnostaa, sillä niistähän ei Applen sääntöjen mukaan saa laittaa kuvia minnekään.

 

Ilmeisesti Microsoft on laskeskellut, että tuo on hyvä bisnes, kun taannoin osti Nookin juuri oppikirjakustantamista silmällä pitäen.

 

Voi se vielä paljastua sekin, että kustannustoimittajat ja kirjojen markkinointi ovat olleet hyviä keksintöjä.

 

Varsinkin tietokirjojen kohdalla useammankin asiantuntijan raati saattaa olla paikallaan, kun tekstiä ja mahdollista kuvitusta väännetään lopulliseen muotoon. Ainakaan meikäläisen yhteiskunnan ylläpitämän koulutuksen oppikirjoja ei voine jättää markkinavoimien, vieläpä pelkällä puskaradiolla toimivien, valittavaksi, joten jos kustantamot perinteisessä mielessä häipyvät, ajautuuko oppikirjatuotantokin sitten yhteiskunnan tehtäväksi? (16.5.2012)