Ikoneita Riisassa

Eilen sai ilmaisen opastuksen Suomen ortodoksisessa kirkomuseossa.

Tänä viikonloppuna Kuopiossa ovat olleet elonkorjumarkkinat ja Kuopio juhlii -tapahtuma, jonka tiimoilta Ortodoksiseen kirkkomuseoon oli vapaa pääsy vallan opastetulle kierrokselle.

Oppaana toimi Tarja Svensk, ja hänestäpä irtosi napakkaa tietoa. Opastuksen sivulausesita kävi ilmi, että hän oli saanut oppinsa asiaan aikanaan Neuvostoliitossa; jo ennen opastuskierroksen alkua kysyin häneltä, mistä mahtaisin saada tietoa minua koko kesän vaivanneista Kronstadtin Merikirkon jugendikoneista, ja sain välittömästi vastaukseksi kaksi paikkaa, joista tiedustella.

Kuulemma museon esineistöä oli alettu kerätä heti sotien jälkeen, ja jo vuonna 1957 museo alotti toimintansa Kuopiossa. Aineistoa saatiin Valamon, Konevitsan ja Petsamon luostareista, ja nykyinen rakennus kokoelmalle ja ortodoksisen kirkon hallinnolle valmistui vuonna 1969. Uusi remotti valmistui viime keväänä, ja museo ja tutkimuskekskus omaksuivat siinä yhteydessä modernin, kaupalliselta kalskahtavan, lyhyen nimen Riisa. Riisa tarkoittaa metallista, usein hyvinkin koristeellista kuorta ikonin päällä. Riisan on tarkoitus suojella ikonia savulta ja tulelta, mutta joskus on tehty hätäpäissään niinkin, että riisan alle ei ole maalattu kokonaista ikonia ollenkaan vaan vain riisan rei'istä näkyvät kasvot ja kädet. Sittemmin ikoneita on alettu suojella myös sijoittamalla koko hoito lasilaatikkoon lähinnä huulipunatuhojen estämiseksi.

Yksi merkittävimmistä museon esineistä on Valamon luostarin perustajien Sergein ja Hermannin kenotafi eli muistoarkku. Sitä kiinnostavampi on mielestäni kuvan kenotafipeite, jossa ovat näiden pyhittäjien kuvat, ikonit.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Kiinnostavia ovat myös ns. peshehonovilaiset ikonit. Oheinen kuva on varsinaisista museotiloista, Pyhä kolminaisuus, mutta samassa rakennuksessa sijaitsevan arkkipiispa Leon kotikirkon ikonit ovat myös Vasili Peshehonovin työpajassa Pietarissa valmistettuja. Peshehonovin ikoneille on ominaista, että värit on maalattu kullatulle pohjalle. Vitsi on siinä, että ikonit maalataan periaatteessa temperatekniikalla, eikä tempera oikeastaan tartu kultauksen päälle. Yritin kysellä Tarja Svenskiltä, miten Peshehonov tämän ongelman ratkaisi, mutta hän ei tiennyt. Jonkun se kuitenkin pitää tietää, sillä näitä on pakosta pitänyt renoveerailla sitten syntyaikojensa 1870-luvun.

Peshehonovilaiset ikonit ovat arvostettuja kauneutensa tähden, vaikka ne edustavatkin 1800-luvun venäläista akateemista tyyliä, joka perustui länsimaisen maalustaiteen ihanteisiin. Nykyisin tämä visuaalinen suuntaus on hylätty ja on palattu Bysantista noin vuosilta 300-1400 peräisin oleviin malleihin, joihin kuuluivat tarkat säännöt siitä, miten mikäkin pitää maalattaman.

Venäjällä alkujaan Bysantissa syntynyt ikonimaalustyyli alkoi siis 'rappeutua' – ei vain siten, että länsimaiset vaikutteet tarttuivat vaan myös siten, että Venäjällä ikoneihin alettiin lisäillä vakiintuneisiin bysanttilaisiin rakenteisiin nähden ylimääräisiä kertomuksia. Tästä yksi varhaisimpia esimerkkejä on museon kokoelmiin kuuluva Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen ikoni, jossa bysanttilaisten perinteiden mukaista ikonia on yläosa. Alaosassa sitä vastoin on aivan ylimääräinen kertomus sitä, miten Mariaa kannettiin hautaan paareilla ja eräs juutalainen yritti kaataa ne. Vaan juutalaiseltapa katkesivat siitä hyvästä kädet. Mutta eipä aikaakaan kun hän sai ne takaisin, minkä johdosta hän kääntyi. Tai päinvastoin…

Tunnettuja ikoneita ovat Kristusta esittävät Kristus Patokrator -ikonit, jotka ovat Kristuksen kasvokuvia, ja vähän niitä muistuttavat Käsittä tehdyt -ikonit, joissa kasvot ovat ikään kuin painuneina esille levitettyyn käärinliinaan.

Suosituimpia lienevät kuitenkin erilaiset Jumalanäidin ikonit. Näitä on erilaisia, ja näistä puolestaan suosituimpia lienevät Hellyysikonit, joissa Maria ja Jeesus-lapsi ovat poski poskea vasten. Näistä tunnetuin muoto lienee Vladimirin Jumalanäiti, jonka tunnistaa Jeesus-lapsen jalkapohjasta. Kazanin Jumalanäidin ikonissa Jeesuslapsi seisoo, ja Tiennäyttäjä Jumalanäiti -ikoneissa Maria osoittaa kädellään Jeesusta.

Riisaasta löytyy myös erikoisempia Jumalanäidin ikoneita kuten ns. iberialainen Jumalanäiti. Tämä ikonityyppi sai alkunsa siten, että joku häiriintynyt henkilö oli Espanjassa iskenyt veitsellä jotain Jumalanäidin ikonia, ja viillosta oli kuuleman mukaan alkanut vuotaa verta. Tämän tapauksen jälkeen alettiin sitten maalata asiakseen ikoneita, joissa Marian poskessa on pieni haava.

Paitsi kuva-aiheen mukaan, ikoneita on mahdolista luokitella muutenkin. Esimerkiksi valamolaiseksi ornamenttityyliksi kutsutaan tyyliä, jossa taustakultauksessa on kohokuvioinen ornamenttipinta. (29.8.2015)