Infografiikasta

(Eye # 82, Winter 2012.)

Ed. tieto on suluissa, sillä lehden tekstit ovat olleet vain kimmokkeena. Olen kuitenkin yrittänyt osoittaa, jos jokin tieto on peräisin selvästi po. lähteestä eikä ole aivoihini jo ammoisina aikoina ajautunutta ja jäljittämätöntä asiaa. Tällöin olen maininnut kirjoittajan nimen.

Mutta tämä asiahan on asiana vanhaa…

Kuten olen useasti maininnut tällä blogilla, graafinen suunnittelu on kriisissä. Se kylläkin on ollut graafisen alan normaali tila aina jostain 1800-luvulta asti. Sitä ennen painotekniikka pysyi jotakuinkin muuttumattomana melkein neljäsataa vuotta, mutta sitten alkoi tapahtua. Eli kun olen todennut, että ammattini, graafinen suunnittelu, on kadonnut nykyisiltä työmarkkinoilta, kyseessä ei ole varsinainen valittaminen, sillä olen ollut itse todistamassa mitä erilaisimpien ammattien katoamista alan liepeiltä. Kun olin nuori, opettelin Taideteollisessa korkeakoulussa jopa irtokirjakkeilla latomista. Sittemmin kuumaladonta katosi, vaikka opiskeluaikoinani kävimme ekskursiolla sitä töllistelemässä. Yhdestä paikasta, jossa olin töissä, meni siellä ollessani tytäryhtiönä toiminut oma valolatomo konkurssiin. Ja alalta on hävinneet myös esim. reprokuvaajat. Jne, jne…
 

Kriisin päätekijöitä on kaksi. Molemmat liittyvät insinööreihin, noihin ihmiskunnan vihollisiin. Heidän syytään on, että kopioimisesta on tullut niin helppoa, etteivät juristit, insinöörien kumppanit, pysy enää tekijänoikeuslakien kehittämisessä ja toimeenpanemisessa insinöörien perässä. Mitään kaunista ei kannata enää tehdä, koska siitä ei saa ansiota, kun kuka tahansa ehtii kopioida juttusi ennen kuuin saat sitä edes itse markkinoille. En väitä, että tilanne olisi uusi. Ei ole. Martti Luther, maailman ensimmäinen painotekniikkaa massiivisesti hyödytänyt propagandisti, valitti, että hänen työnsä varastetaan häneltä kopiomalla hänen kirjansa ennen kuin ne ovat tuleet ulos painosta sieltä, mistä ne alun alkujaan tilattu. Eli tämäkin seikka on kyllä graafiseen alaan sisäänrakennettu, mutta nykysin tilanne on vain entistä pahempi.
 

Toiseksi palkat ovat laskeneet. Tietokoneohjelmat ovat nykyisin niin helppoja, että suurin piirtein siistin näköistä jälkeä saa aikaan kastemadon aivokapasiteetilla. Mitään enempää ei kannata tavoitella, sillä miksi maksaa komean näköisestä työstä, kun se kuitenkin kopiodaan pitkin maita ja mantuja alta aikayksikön.
 

Niinpä graafiset suunnittelijat etsivät kuumeisesti uusia 'ekolokeroita'. Graafiset suunnittelijat ovat perinteisesti tottuneet olemaan ihmiskunnan hyväntekijöitä. Jaloja olentoja. Pitää siis löytää kolo, josta käsin olla yhtä tarpeellinen ihmiskunnalle kuin ennen ja saada siitä vielä leipänsä.
 

Informaatiografiikasta on viime aikoina ilmestynyt valtavasti kirjoja. Toinen toistaan massiivisempia. Tähtitieteellisillä painokustannusilla tuotettuja. Informaatiografiikasta yritetään nyt epätoivon vimmalla saada uusi graafisen suunnittelun ylevyyde pelastava suunta.
 

Informaatiografiikka ei ole mikään uusia ala. Informaatiorafiikaksi voidaan lukea vaikkapa nyt kaikki kartat. Informaatiografiikkan tilaajat ovat aina omasta mielestään tuottaneet objektiivista tetoa; ihmisluonto kuitenkin on sellainen, että aina ihmisen tekeleistä arvot paistavat, ja kartat jos mitkä todistavat kulloisenkin ajan arvopohjasta. Karttoihin on aina survottu 'muuta' grafiikkaa, esim erilaisia koristeita sekä suoranaista figuratiivista kuvitusta runsain mitoin, ja valittu sanottakoon nyt sitten vaikka projektio on myöskin aina arvovalinta. Mutta vaikka pystymme havaitsemaan tämän joskus kyseenalaisen arvopohjan helposti menneisyyden kartoista, pidämme oman aikamme karttoja täysin objektiivisina ja arvovapaina aivan kuten tekivät nekin, jotka valmistivat tai valmistuttivat nuo menneisyyden kartat. Kartat ovat aina olleet tekijöidensä mielestä tosia ja vain tosia.
 

Meidän aikamme ylin arvo on pelkistetty funktionaalisuus, ja sitä pidetään nyt sitten informaatiografiikan oleellisimpana omainaisuutena. Kun viimeisessä Eye-lehdessä haettiin informaatiografiikan ensimmäistä tuotosta, sellaiseksi julistettiin Kopernikuksen heliosentrisen universumin diagrammi, jonka Kopernikus esitti teoksessaan De revolutionibus orbium coelestium vuonna 1543. Kaikenlaisia diagrammeja oli toki esitetty aiemmenikin aina Euklideen geometrisista diagrammeista lähtien, mutta Eye-lehden kirjoittajan Alexander Ecobin mukaan tässä oltiin nyt puolen sivun diagrammiin puristettu yksinkertaiseen, jopa maallikon ymmärrettävään muotoon, tieto, joka oli itse kirjan tekstistä ja valtavista taulukoissa vain erityisasiantuntijoiden saavutettavissa.
 

Useimmat informaatiografiikkaa esittelevät kirjat pitävät ensimmäisenä informaatografiikan tuotoksena ns. 'Satakielen ruusua' (engl. Nightingale's Rose). Näillä diagrammeilla Florence Nightingale esitti, millaisista syistä sotilaat kuolivat vuoden eri kuukaisina Krimin sodassa, ja vertasi valtaväestön kuolleisuutta sotilaiden kuolleisuuteen rauhan aikana. Näistä ruusukemaisista diagrammeista saattoi helposti havaita, että sotilaat kuolivat Krimin sodassa pikemminkin erilaisiin sairauksiin kuin sotatoimissa saamiinsa vammoihin, ja että sotilaiden kuolleisuus oli rauhan aikanakin kaksi kertaa suurempi kuin valtaväestön. Seurauksena oli saniteettiuudistus, ja Florence Nightingale'ista tuli ensimmäinen Royal Statistical Societyn naisjäsen. Siitäkin huolimatta, että Nightingale'in ruusu vääristää - se liioittelee ulkokehäänsä.
 

Muita yhteiskunnallisesti merkittäviä informaatiografiikan aikaansaannoksia on orjalaiva Brookesin kaavio vuodelta 1788. Oli nimittäin käynyt ilmi, että Afrikasta laivattuja orjia tahtoi kovasti kuolla matkalla. Epäiltiin, että syynä oli ahtaus, ja parlamentin tutkimusten perusteella oltiin sitten säädetty tila per orja. Brookesille diagrammin siitä, miten orjat mahtuvat mittojen mukaan laivaan, teki instanssi nimetä Plymouth Chapter of the Society for Effecting the Abolition of the Slave Trade. Brookeriin piti mahtuman säädetyllä mitoilla 450 orjaa, mutta diagrammin kaivertaja sai mahtumaan esitykseensä samoilla mitoilla vain 400 mustaa figuuria.
 

Esitys tuo mieleen Otto Neurathin Isotype-systeemin, ja Eyen kirjoittajan, Anne-Marie Conwayn mukaa, Neurathin arkistossa olisikin ollut tämän orjalaiva Brookesin diagrammin vuoden 1800 painos. Diagrammista nimittäin otettiin runsaasti painoksia.
 

Orjalaiva Brookesin diagrammilla oli erikoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Se nimittäin sai kansalaiset kyyneliin. Seurauksena orjakauppa jouduttiin Briteissä kieltämään 1807. Ja lopulta orjuuskin vuonna 1833.  Brookesin diagrammia onkin pidetty poliittisesti vaikuttaneimpana koskaan tehtynä kuvana.
 

Jos Brookesin diagrammi on ollut poliittissti vaikuttavainta alalla, näyttävintä on varmaan ollut se, mitä saksalaissyntinen, vuonna 1937 Yhdysvaltoihin juutalaisen vaimonsa kanssa paennut Will Burtin, teki mitä erilaisimmissa yhteyksissä uudessa kotimaassaan. Visuaalisesti loistokkainta varmaan on se, mitä Burtin teki lääkäreille suunnatussa Upjohn Companyn lehdessä nimeltä Scope, ja tehokkainta se, mitä hän teki sota-aikaan taholle nimeltä Office of Strategic Sevices: hänen kuvallinen tiedonorganisointinsa lyhensi ilmapommittajien koulutuksen kuudesta kuukaudesta kuuteen viikkoon.
 

Visuaalinen tiedonorganisointi voidaan jakaa Max Gadneyn Eye-lehden artikkelin mukaan kahteen lajiin: datavisualisointiin ja informaatiografiikkaan.
 

Näistä datavisualisointi on oikeastaan ollut vain meidän aikamme juttu, sillä se perustuu interaktiivisuuteen ja nopeaan päivitettävyyteen. Se on asiantuntijoille suunnattua, ja edelläkävijänä siinä on ollut perinteisesti informaatiotiede, esimerkiksi kirjastotiede. Datavisualisointi auttaa siis vain asiantuntijoita hahmottamaan paremmin suuria määriä tietoa erilaisilla visuaalisilla rakenteilla.
 

Informaatiografiikka puolestaan on suurille massoille suunnattua, ja sen helmasynti on, että se yksinkertaistaa tietoa usein liikaa. Tätä käytetään vaikkapa nyt sanomalehdissä. Informaatiografiikaan kuuluvat myös erilaiset opastejärjestelmät, näyttelygrafiikka sun muu suurelle yleisölle tietoa oraganisoivat grafiikka.
 

Nyt tilanne on Max Gadney mukaan muuttumassa, sillä uusi tekniikka sallisi kehittää vaikkapa näiden välimuotoja tai jopa kokonaan uusia tuotteita. Kun informaatiografiikka on aiemmin edellyttänyt muita medioita - esim. näyttelyrafiikka näyttelyitä ja diagrammit vuosikertomuksia - nykyisin informaatiota jäsentävä grafiikka voi olla tuote itsessään, omalla käyttöliittymällään. Tämä on dramaattinen muutos, sillä se edellyttää myös käyttöliittymän suunnittelua kaikkine rakenteineen, navigointeineen, toiminnallisuuksineen. Gadney siteeraa uuden median kommantaattoria, Kaliformian yliopiston professoria Lev Manovichia, jonka mukaan 1800-luku oli romaanin vuosisata, 1900-luku elokuvan, ja 20-luku tulee olemaan käyttöliittymän vuosisata.
 

Saa nähdä miten käy. (29.4.2012)