Infoilua

Hellepäivän ratoksi olen silmäillyt kuumaa Lähi-itää.

Olen tässä iltapuhteen askarrellut sen jo taannoin mainitsemani kartan kassa. Sen, jossa olen visuaalisesti ristiintaulukoinut uskonnon, väestömäärän, alle 15-vuotiaiden osuuden väestöstä sekä yli 15-vuotiaiden lukutaidon - miesten ja naisten lukutaito erikseen.

Olen havainnut, että näillä mittareilla Irak ja Syyria ovat aika samalaisia maita, ja kuten sanottua, molemmissa tällä hetkellä soi, vaikka Syyriasta kuuluu Länteen paremmin, ja al-Jazeeran mukaan sointi on levinnyt nyt ensimmäisen kerran Libanonin maaperälle.

Iran on jo hiukan toisenlainen, sillä siellä 15 vuotiaiden osuus on jo paljon alajaisempi, vaikka väkeä on kyllä reilunpuoleisesti.

Luulin Libanonin olevan fiksumpi paikka, mutta se on aika samalainen kuin Jordania - lukutaidottomiakin hämmästyttävän paljon, joskin Jordaniassa on alle 15-vuotiaita suhteellisesti aika paljon enemmän suurin piirtein samasta väkimäärästä.

Mutta Afganistan korostuu kyllä piirroksessani, sillä diagrammini oikein hehkuttaa alle 15-vuotiaden määrää ja yli 15-vuotiaden lukutaidottomia määrää yhdistämällä niitä visuaalisesti. Tämän mukaan lukutaitoista aikuista porukaa on Afganistanissa sellainen viidesosa koko populasta, ja tästä viidesosasta lukutaitoisia aikuisia on naisia vain reilusti alle puolet. Aikuisten eli tässä nyt sitten yli 15-vuotiaiden naisten lukutaitoisuus on vain 12,6%. Kuviossani lukutaidottomien ja alle 15-vuotiaiden massa on hirmuinen. Eli normaaliin päätöksentekon pystyviä aikuisia on kauhistuttavan vähän, ja ne ovat jotakuinkin kaikki miehiä.

Pakistan on Afganistaniin verraatuuna paratiisi, vaikka on sitä sielläkin alle 15-vuotiasta mukulaa ja lukutaidotonta aikuista.

Saudii-Arabia on hämmästyttävän vähäväkinen pinta-alaansa nähden. Ja lukutaito on hämmästyttävän hyvä, jopa hitusen parempi kuin Libanonissa ja Jordaniassa, eikä miesten ja naisten välinen ero ole läheskään niin suuri kuin olettaisi. Ero on samaa luokkaa kuin Jordaniassa.

Mutta neuvotojärjestelmässä saattoi olla hyvätkin puolensa. Se käytätti ihmisillä koulua, eli ex-Neuvostoliiton Keski-Aasiassa on korkeat lukutaitoluvut. (3.6.2013)

 

Inforgraafisten harjoitusten jatkoa

 

Olen jatkanut infograafisia harjoituksiani, ja olen alkanut epäillä toimintaa. Nääs informaatiografiikasta saattaa hyvinkin hyötyä vain se, joka sen graafisen esityksen tekee. Tulos on usein niin epäselvä, että sitä ymmärtävät muut yhtä hyvin kuin toisten tekemiä mindmappeja.

Minulla on kyllä tavoitteena superselkeys, ja olen omasta mielestäni keksinyt superselkeän tavan esittää samoissa keskenään vertailtavissa 'kuvissa' sekä absoluuttisia että suhteellisia määriä. Eli edelliseen kappaleeseen viitaten: olen keksinyt jotain omasta mielestäni nerokasta, mutta menepä tietämään, saavatko muut siitä mitään irti.

Päämääränäni on yrittää saattaa vertailtavaksi itseni kaltaisille numerosokeille sekä absoluuttisten että suhteelisten lukujen avulla isoja määriä isoja lukumääriä - jos tästä sekavasta ilmauksesta kukaan mitään käsittää.

Minä ninittäin en erityisemmin välitä numeroista. En muista niitä mitenkän. Jos opettelen kerran, että Italiassa on jotain 61 miljoona ja risat asukasta, muistan sen ehkä 20 sekuntia. Ja jos minulle sen jälkeen sanotaan, että siellä on alle 15-vuotiaita 14% väestöstä, en musita sitäkään, paitsi jos saan samalla rupemalla tietää, että 14% alle 15-vuotiaita on jossain muuallakin kuten Qatarissa, missä olettaisi arabimaana olevan enemmän lapsia. Tällöin se ehkä jää minun mieleeni. Ehkä.

Minua varten luvut pitää visualisoida, varsinkin, jos käsiteltävänä on yhtaikaa sekä suhteellisia että absoluuttisia määriä. Vasta näitä omia diagrammejani tarkastelemalla olen tajunnut, miten Afganistan ja Jemen ovat aika tavalla samalaisia paikkoja, jos otetaan huomioon alle 15-vuotiaiden osuus, lukutaidottomien määrä yleensä ja lukutaitoisten miesten ja naisten välinen ero erityisesti.

Jotenkin aion ympätä kuvioihini vielä bruttokansantuotteen per capita.

Ja kaiken tämän olen sijoittanut karttaan. Kartan valtioiden värit on valikoitu sen mukaan, mikä on uskonto. Olen näppärästi valinnut juutalaisuuden väriksi syaanin, ja siitä islamiin päin keltaisen määrä lisääntyy siten, että sunnalaisuus on keskivihreä ja shiialaisuus okra. Ja sellaiset maat, joissa on sekä-että, ovat oliivinvihreitä. Jos islamenemmistöisessä maassa on siinä 10% kristittyjä, väri sinistyy. Kristittyjen värit menevät siten, että ortodoksit ovat lähellä juutalaista syaania eli suomenlipunsinisiä, katoliset muuttuvat violeteiksi ja protestanteista tulee viininpunaisia. Jos kristittyenemmistöisessä maassa on CIA:n tilaston mukaan uskonnottomia 10% tai enemmän, väri harmaantuu. Esim. Espanja on kohtalaisen kirkas syreenin sininen, mutta Ranska ja Italia ovat sitä hieman, mutta havaittavasti, harmaampia.

Tästä kartastapa alkaakin, kuulkaa, näkyä, miksi saudit ovat hermostuneet. Saudi-Arabiahan on shiiojen tai sellaisten maiden, joissa on merkittävä shiiavähemmistö, tai sellaisten, joissa on merkittävä kristitty vähemmistö, saartama. Pikku Qatar Saudi-Arabian kainalossa osoittaa Saudi-Arabialle 'myötätuntoa' ja rahoittaa Saudia-Arabain kanssa Syyrian kapinallisia, mutta Qatarissakin on merkittävä kristitity vähemmistö. Kuten Egyptissä. Ja Eritreassa. Saudi-Arabialla piisaa pinta-alaa, mutta väkeä maa-alueeseen nähden on vähänlaisesti toisin kuin Iranilla. Väestömäärätään ja alle 15-vuotiaiden osuudella tuosta väestöstä se painiskelee Syyrian kanssa samassa sarjassa. Ja sunnimaissa Turkkia ja itseään Saudi-Arabiaa lukuunottamatta tahtoo olla hurja lukutaidottomuus. Sekä silmäänpistävä ero miesten ja naisten lukutaidon välillä - jollainen on, muuten, Turkissakin. Saudi-Arabiassa on lukutaidottomutta, mutta vähemmän kuin sunnimaissa yleensä, ja miesten ja naisten välinen ero on pieni islamilaisen maaiman mittapuilla.

Tällaisia asioita minun kaltaiseni numerosokea ei olisi tajunut kuuna kullan valkiana, ellen tolsi ryhtynyt väsäämään tätä karttaani informaatiograafisena sormiharjoituksena.

Männä talvena työnatajan määräämät tehtävät ajoivat minut pohdiskelemaan lukutaidon kognitiivista perustaa. Lukutaito ei näyttäisi olevan erillinen taito, vaan se liittyy moniin visuaalisen hamottamisen kykyihin ja ennen kaikkea siihen, pystyykö yhdistämään eri merkkijärjestelmiä ja sietämään sitä, että samalla merkillä voi olla useita merkityksiä riippuen suhteesta muihin sihen liittyviin merkkeihin.

Meidän yhteiskuntaammehan on kohdannut uusi ongelma. Ihmisille kyetään opettamaan lukutaito, mutta kohtalaisen suurelle osalle lukeminen jää tuskalliseksi pinnistelyä vaativaksi toiminnalajiksi.

Männätalvisten kokemusten mukaan näillä lukihäiriöisiksi kutsutuilla henkilöillä on muitakin nähdyn tulkitsemisen vaikeuksia. He eivät esimerkiksi pysty tulkitsemaan perspektiiviä. Jos kuvassa auto on suurempi kuin talo, se saa heidät temperamentista riippuen hämmennyksiin tai raivon valtaan. Autot nimittäin eivät voi missään oloissa olla heidän mielestään suurempia kuin talot, ja vaikka heille selitettäisiin, että joissain tilanteissa omituinen kokoero johtuu siitä, että auto on lähempänä ja talo kauenpana, se on heille vain siinä tietyssä keskustelun alaisessa tapauksessa, ei yleisenä lakina. He eivät myöskään pysty valitsemaan kuvasta normamalin 'lukijan' mielestä selvästi oleellisia seikkoja, vaan kaikenlaiset normaalien lukijoiden mielestä pikkuasiat näytäytyvät heille samanarvoisina kuin normaalin lukijan mielstä pääasia. Varsinainen soppa saadaan lukihäiriöiselle syntymään, jos kuvaan sotketaan monenlaisia merkkejä, ja varsinkin, jos nämä pitää tulkita useammalla tai epätavanomaisella tavalla.

Jos merkit ovat ikonisia, lukihäiriöistä ei juurikaan häiritse, vaikka näitä kuvia oltaisiin pelkistetty tai vaikka ne olisivat varsinaisia plöröjä. Kunhan muistuttavat kohdettaan. Mutta heti, kun joudutaan indeksisten (esim. perspektiivi) tai symbolisten eli mielivaltaisesti sovittujen merkkin piiriin, alkavat ongelmat.

Näitä hahmotusvaikeuksia ja merkkijärjestelmien suhteuttamisen ongelmia on tutkittu hyvin vähän, puhumattakaan niiden vaikutuksesta arkielämään.

Joitain vuosia sitten oli Eye-lehdessä juttu intialaisista ruokakuskeista. Intiassa suurkaupungiessa nimittäin duunareille kuljetetaan kotoa oman vaimon tai äidin valmistamat pöperöt, ja nämä jonkun, en nyt muista minkä, suurkaupungin lukutaidottomat kuskit olivat kehittäneet oman merkkijärjestelmänsä ruoka-astiaryppäiden saattamisesksi oikeisiin osoitteisiinsa. Systeemi oli tosi monimutkainen. Mikä viittaa siihen, että he oikeastaan olivat erittäin (ainakin potentiaalisesti) lukutaitoisia eli kykeneviä käyttämään symbolista merkkijärjestelmää - he vain eivät olleet koskaan oppineet varsinaista kirjoitusta. (5.6.2013)

 

Bahrainista aakkostoon

 

Jollekin maille olen kuuluisaan tekeillä olevaan karttaani joutunut, pienillekin, laatimaan oman värin, jota siis ei voi käyttää kuin siinä yhdessä paikassa. Sellainen on esimerkiksi Bahrain, pikkuinen saarivaltio lahdelmassa, jonka toinen ranta on Qatar, toinen Saudi-Arabiaa.

Tässä kohden jouduin myös tekemään poikkeuksen käyttämässäni uskontotilastossa. Pääsääntöisesti olen pitäytynyt CIA:n tilastoissa, että olisi elegantisti vain yhtä lajia lähdettä kaikissa osa-alueissa, mutta Bahrainin tapauksessa CIA:n tilasto on uskontojen suhteen hiukan omituinen. Kun CIA muuten ilmoittaa selvästi, paljonko muslimeista on sunneja ja paljonko shiioja, Bahrainin kohdalla se ei näin tee . Mikä tahansa muu lähde, jopa sunnalainen al-Jazeera, myöntää, että Bahrainissa on shiiaenemmistö, mutta sunnalainen monarkia, jota USA jostain syystä ankarasti puolustaa. CIA on siis sunnalaisempi kuin äärisunnalainen al-Jazeera. Yhdysvalloilla on myös tukikohta tällä erikoisella aavikkosaaella, joka aavikkoisuudestaan huolimatta on olosuhteisiin nähden vehreä ja kasvillisuudeltaan erikoinen, sillä monet kasvit ovat sopeutuneet siellä suolaisuuteen.

Ja kas, tänä aamuna al-Jazeeralla tiedonaturoitiin, että Obama on huolissaan Bahrainin vakaudesta, ja Yhdysvalloista ollaan rientämässä valtaa pitävän, shiioja sortavan sunnavähemmistön avuksi.

Oma väri tälle valtiolle johtuu siitä, että siellä on myös merkittävä kristitty vähemmistö. Lukutaito on korkea, ja miesten ja naisten välinen ero vain alle 2%. Harvinainen maa sillä maailmankolkalla. Shiiaenemmistö, sunnalaiset vallanpitäjät ja huomattava kristittyjen vähemmistö, korkea lukutaito eikä juuri eroa miesten ja naisten lukutaitoprosenteissa.

Samalla suunnalla on toinenkin erikoinen paikka, joka sai oman värin, ja se on Oman. Hormuzin salmen suulla vallitsee aivan oma islamin suuntansa, ibadilaisuus, mutta maan karttankohdan värin laadinnassa on otettu huomioon, että neljäsosa väestöstä kannattaa muita islamin suuntia, ts. ovat shiioja tai sunneja. Ibadilaisuuden mukaan uskonnollinen johtaja pitää valita äänestämällä, mikä ei sovi alkuunkaan muille islamin suunnille.

Persianlahden rannalla on kolmaskin omituinen paikka, nimittäin Arabiemiraatit, joissa naisten lukutaito on CIA:n tilaston mukaa planeetanlaajuisen erikoisesti suurempi kuin miesten. Sellaisen 5% suurempi.

Eilen jo aamutuimaan al-Jazeera kertoi Syyrian hallituksen joukkojen saaneen haltuunsa Qusayrin kaupungin Syyrain ja Libnonin rajalla. Tämä kirvoitti valtaisan kommenttivyöryn, jonka perusteella kukaan ei katso, että tämä merkitsisi sodan kannalta mitään. Yle tiedonaturoi asiasta vasta kymmenen uutisissa, ilmeisesti siksi, että silloin vasta oli saatavilla kuvaa. Mutta tänä aamuna al-Jazeeralla kerrottiinkin sitten jo, että Yhdysvallat pitää jotenkin vääränä, että Syyrian hallitus salli Hizbollahin jeesata operaatiossa.

Miksi libanonilainen shiiajärjestö ei saa puolustaa Syyrian ja Libanonin rajalla sijaitsevaa kaupunkia sunna'kapinallisia' vastaa? 'Kapinallisten' joukot käsittävää mitä merkillisimpiä sekalaisia kansallisuuksia, joista yhdenkään kotimaa ei sijaitse kovin lähellä Syyriaa. Nyt hallituksen puolellakin on kansainvälisiä voimia, ei vain 'kapinallisten', vaikka eivät olekaan yhtä kansainvälisiä kuin 'kapinallisten', pelkkiä naapurin poikia vain. Ja tämä siis samana aamuna, kun ilmoitettiin Yhdysvaltojen haluavan nyt Bahrainiin kunnon jöön.

No, mikäpä minä olen näitä kuvioita ihmettelemään. Ainoa asia, mitä minun kannattaa ällistellä, on Lähi-idän kartta.

Maailman vanhin tunnettu kirjoitus on sumereiden nuolenpääkirjoitus noin vuodelta 3000 eaa. Kirjoitus on siis kotoisin siltä alueelta, joka nyt sijoituu Syyrian, Irakin ja Iranin alueille. Kyse oli periaatteessa kuvakirjoituksesta, mutta muotoja erityisellä päästään kiilmaisella tikulla paineltaessa se muokkautui niin, että esittäviä muotoja ei juurikaan voi havaita.

Aakkoskirjoitus puolestaan kehittyi protokanaanilaisesta alkukirjoituksesta, joka oli kuvakirjoitusta sekin. Tämä tapahtui siinä 1050 eaa nykyisen Libanonin alueella, ja tulos oli foinikialainen aakkosto. Foinikialainen aakkosto on konsonanttikirjoitusta kuten siitä kehittyneet arabialainen ja heprealainen aakkosto ovat tänäkin päivänä. Kreikan kautta samasta kirjoituksesta kehittyi latinalainen aakkosto, joka on käytössämme edelleen, ja jo kreikkalaiset antoivat joillekin kirjaimille vokaaliarvot.

Eurooppalainen kulttuuri on pitänyt noita nyt enemmän tai vähemmän sodan vallassa olevia alueita kulttuurisena kehtonaan. Amerikalaisten tilanne on vähän toinen. Amerikan mantereelle siirtyessä monetkin kulttuuriset, itsestäänselvyyksinä pidetyt jatkumot katkesivat. Tämä näkyy selvästi graafisessa suunnittelussa, etenkin typografiassa. Nimittäin Euroopassa graafisen suunnittelun opetuksessa pidetään aika tiukasti kiinni historiasta, ja kehitys esitetään suuntana kuvasta kirjoitukseen. Tästä johtuu, että eurooppalainen graafinen suunnittelija ei mielellään alista kirjainta kuvalle. Sehän on kuva, joka on varhaisempi eli kehittymättömämpi asia, joten kirjoitus on aina hierarkiassa ylempänä. Amerikalaisella graafisella suunnittelijalla ei ole mitään vaikeuksia alistaa kirjainta kuvalle. Kuuluisimmasta päästä esimerkkejä ovat vaikkapa Herb Lubalinin äiti&lapsi -logo, Bradbury Thompsonin j-kirjaimesta tekemä ongenkoukku tai Gene Fredericon o-kirjaimista tekemät fillarinpyörät.

Sen sijaan eurooppalainen graafinen suunnittelija voi joskus toimia päinvastoin eli alistaa kuvan kirjaimeksi vaikka tekemällä isosta uimarenkaasta o:n kuten Fred Woodward eräässä Rolling Stonen avausaukeamassa. Pääsääntöisesti kuitenkin, vaikka kuvan ja teksin integroiminen onkin hyve, kuva pidetään meillä päin kuvana ja teksti tekstinä. Ja tämä kakki johtunee siitä, että kirjoituksen syntypaikat ovat maantieteellissti meitä kohtalaisen lähellä toisin kuin jenkkejä. Amerikkalaisille Lähi-itä on lähinnä vain paikka, josta saa öljyä - siispä jo sana tarkoittaa ensisijaisesti Saudi-Arabiaa (sunnalaisuus). Meille Lähi-itä on paikka, jossa kulttuurimme on syntynyt ja kirjoitettu historiamme alkanut, ja Lähi-idän tärkein alue meille on alue kulkee Välimeren pohjukasta muinaiseen Mesopotamiaan (shiialaisuus). Meidän näkökulmastamme Saudi-Arabiassa ei ole keksitty mitään.

Tänään oli Hesarissa jututu Isra Lehtisestä. Juttu oli kevyt. Poikkeukselliseti en nyt syytä asiasta Hesarin toimittajaa, sillä takavuosina olin Isra Lehtisen kanssa samalla Helsingin yliopiston arabian kurssilla, eikä hän silloinkaan ollut kovin avomielinen.

En muista, oliko tämä se sama kurssi vai joku eri, joka tapauksessa saman järjestäjän arabian kurssi joka tapauksessa, jolla oli eräs toinen suomalaissyntyinen musliminainen. Hän ei käyttänyt huvia. Hän oli edelleen naimisissa muslimiehen kanssa - Isra oli silloin jo eronnut - ja heidän kotikielensä oli arabia. Jordanian arabia. Istuimme vierekkäin ja tarkastimme keskenämme kotitehtävät aina ennen tunnin alkua. Opetettava kieli oli standardiarabia, jota kukaan ei puhu paitsi ehkä radio- ja televisiotoimittajat jotain sinne päin, ja niinpä joissain kinkkisissä sanojen taivutusasioissa minä, joka tein niin kuin kieliopissa käsketään, sain tehtävän oikein, kun tuo kotikielenään arabiaa puhuva nainen teki tehtävän väärin. Yksi kinkkinen juttu ovat päätteet, joita arabiassa käytetään runsaasti. Niitä voi tulla useita peräkkäin, jopa kaksi samaa peräkkäin, ja jälkimmäisellä tavalla kukaan ei kuulema oikeasti kieltä käytä.

Tuo nainen oli asunut miehensä kotona Jordaniassa. Arabien käsitys tilasta eroaa suomalaisesta. Suomalaiset pyrkivät pysymään kaukan toisistaan kun taas arabit pyrkivät mahdollisimman lähekkäin, ja vaikka talossa oli tilaa, kaikki kuulema pakkautuivat aina yhteen huoneeseen. Hän kertoi myös kiinnostavasti tapauksesta, kun hänen miehensä eräälle sisarelle tuli kosija. Vaimo on miehensä omaisuutta, ja hänestä maksetaan. Hänen omakin miehensä oli maksanut hänestä olikohan se nyt yhden dollarin. Näistä summista varsinaisissa muslimimaissa käydään perheiden kesken kovaa tinkimista, sillä ne jäävät naisen hätävaraksi esimerkiksi avioeron sattuessa. Tavallisesti hinta on rehellistä kultaa. En tiedä, missä määrin tosielämässä nainen onnistuu pitämään tämän kullan itsellään, suojassa aviomieheltä. - Tässä olisikin paljon kiinnostavampi haastateltava kuin Isra Lehtinen.

Jordania on sunnimaa…6% kristitty vähemmistö, joka ei siis ole niin merkittävä, että päätyisi meikäläisen karttaan. (6.6.2013)