iPad Author

Saadaankohan tästä tietokoneitse kulutettavasta viestinnästä ikinä mitään visuaalisesti kiinnostavaa...

Verkkoviestinnän heikko puoli on ollut ulkonäkö. Siitä on seurannut, että visuaalisesti lahjakkaat ihmiset eivät toistaiseksi ole vaivautuneet sen pariin. Miksi olisivat, kun mitään minkään näköistä ei voi tehdä?
 

iPad on tuonut sähköiseen viestintää nyt korkeammat resoluutiot. Normaalissa verkkoviestinnässä se on edelleenkin se 72 dpi, ja jos on vähänkään isompi kuva, sen latautuminen kuluttajan koneella kestää. iPadiin saa nyt painotasoisen resoluution, ja se avautuu nopsaan.
 

Mutta iPadille ohjelmointi on vielä harvojen taitamaa salakieltä eivätkä sille töitä tekevät koodaajat kasva puissa. Siksipä ei myöskään olla toistaiseksi saatu selville, että mitä muuta oikein tähdellistä iPadille nyt siten voi tehdä kuin korkeammat resoluutiot.
 

Rullaaminen vasemmalta oikealle kuin muinoin papyruskääröä ikään on yksi uudistus tai paluu ikivanhaan, miten sen nyt ottaa. Alalaidan liikkuva sisällysluettelo myös. En ole vielä selvittänyt, mitä rajoituksia ikoneitten tekemisessä on. Onko niiden pakko olla harmaata mustalla pohjalla? Minulla ei ole mitään mustaa ja harmaata vastaan, en minä sillä kysy, vaan noin ylipäätään - onko Apple omalla päätöksellään rajannut vapautta? Jne.
 

19.1.2012 eli pari viikkoa sitten Apple julkisti uuden ilmaisen oppikirjanväsäyssovelluksen. Guggenheim Museossa esittelivät sen, farkut jalassa, ei pikkutakkeja, kauluspaitojen ylin nappi auki, muttei enempää. Rentoa, kultivoitunutta menoa, väitettiin siis.

 

Ymmärrän toki, että Apple pyrkii sähköisille oppikirjamarkkinoille nyt, kun se on saanut kuviin opetustarkoituksiin kelpaavan (esim. biologia, taidehistoria yms. vaativat aiheet) resoluution. Oppikirjaahan menee Jenkeissä markkinoille monta miljoonaa kappaletta, ja jos ohjelma kirjojen tekijöille on ilmainen, sen julkaiseminen App Storessa maksaa n. 100 euroa ja kirjan hinta ostajalle on siinä 15 dollaria eli aika paljon vähemmän kuin paperisen, niin siinä kyllä saattaa olla näkyvissä jonkinlainen bisnes. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että kirjaan saa nyt myös liikkuvaa kuvaa ja joitain interaktiivisia toimintoja. Ja sitä voi päivittää kaiken aikaa - muutokset ilmaantuvat kirjaasi, vaikka olet ostanut sen ajat sitten.
 

E-book oli aivan naurettava keksintö, ainakin designerin näkökulmasta, joten kyllä tämä nyt jo jotain on.
 

Se Applen ohjelma, iPad Author, on siis ilmainen. Niinpä latasin sen itselleni. Kävi ilmi, että kyseessä on satsi peruspohjia, joihin voi survoa jotain vähän samaan tapaan kuin joidenkin tekstinkäsittelyohjelmien valmiisiin pohjiin. Tarpeetonta mainitakaan, että pidän valmiita pohjia iljettävinä ja korkealle henkiselle arvolleni täysin sopimattomina.
 

Olen sen verran kokeillut iPad Authoriani, että voin kertoa templetien olevan reippaasti muokattavia. Onneksi, sillä jenkeillähän on vähän kehittymätön maku, eivätkä ne templetit sellaisinaan missään tapauksessa vastanneet eurooppalaisia graafisen suunnittelun ammattilaisten makutottumuksia. Vaikka se on jenkkien kunniaksi sanottava, ettei niistä hirveitä typografisia virheitä näin pikakatsauksella silmääni pistänyt. Pitää vielä selvittää, miten pitkälle templetejä voi muokata, mutta sen siis jo tiedän, että aika pitkälle voi.
 

Sovellutukseni osoittautui suomenkieliseksi, vaikka latasin sen Applen jenkkisivuilta. Minulle olisi kelvannut englanninkielinen.
 

Luultavasti kaivan viikonloppuna jonkun vanhan käsiksen ja nipun kuvia ja pistän ne johonkin riittävästi muokattuun iPad Authorin templetiin. Tulosta voi saman tien, julkaisematta, katsoa iPadistä ja tarkastaa, miltä näyttää, ihan vain yhdistämällä iPadin koneeseen, jolla on julkaisua tehnyt.
 

Pitää vielä selvittää, miten sen tekeleensä saa pois App Storesta, jos haluaa. (2.2.2012)