Jos huomista ei tule?

...ja tulevaisuus on kieltäytynyt tulemasta jo noin 30 vuotta.

Olen tässä lueskellut libanonilaisten/libanonilaissyntyisten ihmisten blogeja.

 

Niiden jutut tulevat lähelle sitä, mitä kirjoitin Ungererin mietteistä eilen. Eli koska hengestään voi päästä hetkellä millä hyvänsä ja suurin piirtein kenen toimesta tahansa, ei ole muita aikamuotoja kuin nyt eikä varsinkaan futuuria. Tätä on Libanonissa kestänyt ensin 15 vuotta sisällissotana ja sitten 21 muuna levottomuutena.

 

Länsimaisesta näkökulmasta on jotenkin ihmeellistä, että ihmiset käyttävät siellä aikansa siihen mihin käyttävät eivätkä esimerkiksi tekniikan ihmeiden opiskeluun ja kehittämiseen. Siellä biletetään. Siellä ei tuoteta muuta kuin vauvoja ja niistä lukutaidottomia aikuisia. Ylipäätään koko Arabimaissa alle 25-vuotiaiden osuus väestöstä on siinä 40%. Kirjoitustaito riittää kohtalaisen länsimaalaistuneessa Libanonissakin kadunmiehellä lähinnä graffiiteihin, joissa lukee esim. 'rakastan korruptiota', arabiaksi tietenkin.

 

Mainitussa graffitissa oli sablunalla tehty libanonilainen poliisi, joka piti auki paitansa rintamusta paljastaen Milton Glaserin kuuluisan I (sydän) NY -logon tapaisen tekstin, arabiaksi tosin, jossa suomeksi lukisi 'minä rakastan korruptiota'. Tosin 'minä' on tehty Glaserin tyyliin eli ikään kuin englannin sanana 'I', mutta tilalla arabian kirjain, joka muistuttaa versaali-i:tä eli alif, joka kylläkin on lähinnä 'a'. Mutta ei se mitään. Ajatus on kyllä selvä, vaikka kirjoitusjärjestelmen historia graffitin tekijälle ei.

 

Takapajuisuutta yhditettynä edistyksellisyyteen, melkein ylevyyteen.

 

Mutta siitä huolimatta siellä teetetään erikseen sanomalehdille ja opastejärjestelmiin omia kirjaintyyppejä.

 

'Rakastan korruptiota'…  Grafiiti maalattiin umpeen pikaisesti. Viereen jätettiin kylläkin kuufilaisella tyylillä Arabikevään vallankumousta propagoiva teksti.

 

Mutta entäs jos tuo leviää sieltä? Takapajuisuus, jota ei ymmärretä hävetä vaan pikemminkin rakastetaan, sillä rakastaa voi vain sitä, mikä on rakastamisen ulottuvissa eikä sitä, mikä ei ole.

 

Kreikassa sammutellaan jo katuvaloja.

 

Mutta kuufilainen kirjoitus on aika hienon näköistä. Minkäpäs sille voi. (9.12.2011)