Käsityö palaa taiteeseen?

...edes jotenkin?

Eilen oli Filosofia-kahvilan aiheena taiteen ja käsityön suhde, alustajana entinen punk-rokkari Jyrki Siukonen, nykyinen kuvataiteilija, lähinnä käsitetaiteilija.

Lähinnä puhuttiin siitä, miten käsin tekemiseen liittyvä tieto, prosessointi taihi ajattelu ei ole käännettävissä verbaaliselle kielelle. Tästä on yleensä, ainakin arkikielessä, totuttu käyttämään nimitystä intuitio, mutta nyt termi ei edes vilahtanut keskustelussa, ilmeisesti siksi, että se on Kahnemannin ja kumppaneiden käsittelyssä saanut kyseenalaisen maineen nopean ajattelun eli kyseenalaisiin johtopäätöksiin johtavan ajatelun menetelmänä.

Olin siis ensimmäisen kerran hiukan pettynyt Filosofia-kahvilan tarjontaan. Olin nimittäin odottanut, että puheeksi tulisivat sellaiset asiat kun vastikään sattunut tapaus: Helsingin kaupunginmuseo osti Ai Weiwein teoksen Divina Proportio, ja pääargumenttina oli, että se on upeaa käsityötä ja valmistettu erikoisesta huanghuali-puusta.

Tämän tyypiset syyt taiteen ostamisessa eivät ole olleet muodissa sitten William Morrisin. Uutta argumentoinnissa on tietenkin se, että taiteilijan ei enää oletetta edes koskeneen teokseen, vaikka se on hänen nimissään ja vaikka teoksen erinomaisuuden kriteeri nimenomaan on käsityön korkea taso.

Ajat ovat nykyisin niin kovat, että ihmiset huomaavat saavansa lohtua kaunisti tehdystä käsityöstä. Inhimilisestä taitavuudesta. Joka tulee lähelle hyvän ihmisen määritelmää eettisessä mielessä.

Taannoin kirjoitin veljeni hautajaisten yhteydessä vuosikymmenten takaisten ystävysten ryhmästä, jossa veljenikin oli mukana. Tavaroiden kalseus ja mekaanisuus on yksi onglema, mutta toinen on ihmissuhteiden vastaava. Ihmiset häviävät toistensa elämistä nykyisin vielä helpommin kuin muutama vuosikymmen sitten. Elämästä häviää elämänmittainen jatkuvuus, semminkin kun sukulaisuussuhteet eivät ole järin lämpimiä eivätkä edes perheen laajuudessa pysyviä vaan pikemminkin raastavia. Ystävyydet ovat itse valittuja suhteita, ja niiden jatkuvuus on upea asia, jos siihen päästään. Oletan, että tällaiset yhteenliittymät tulevat maailman menon alati koventuessa yleistymään. Ne ovat hyvä puskuri insinöörien, kauppamiesten ja naistenlehti-idyllien dominoimaa maailmaa vastaan.

Käsityömäisiin tuotantotapaoihin siirtyminen voisi olla toinen. Ja taidehan on hyvä kokeilukenttä tähän.

Ehkä jossain vaiheessa käsityömäisyyteen päästään käyttötavaratuotannossakin. Lupaan, että meidänkin huusholliin hankittaisiin sittenkin vielä astioita, jos joku rupeaisi valmistamaan celadon-lasitettua keramiikkaa.

 

Mistä tulikin mieleeni, että en ole edelleenkään keksinyt, miten saisin opeteltua kehräämään. (16.12.2015)