Keramiikkaa

Mustavalkoista ekpressiota talonpoikais-

tyyliin...? Ja vähän muutakin.

 

Samaan syssyyn kuin siviilivihkimishääkakunkoristeen tein myös pula-ajan serviisin, josta oheisessa kuvassa osa. Mukit ovat korvattomat, ja värit ovat köyhät, vain mustaa ja valkoista. Mutta: joka ikaikisessä kipossa on erilainen koristelu ja tehty niin ekspressiivisin siveltimenvedoin, ettei siihen kone pysty. Joten nauttikaamme uniikista dekoraatiosta niin pitkään kuin mahdollista ennen kuin päällemme vyöryy taas noususuhdanne kuoliaaksi nuoltuine lasi- ja kromiminimalismeineen. (16.4.2009)

 

 

Matelijatyyliä

 

Koska näinä onnettomina aikoina pitää ottaa ilo irti pienistä asioista, arvelin, että teen juonti saattaa täyttää säädyllisen ilon tunnusmerkit näin lama-aikaan. Siispä tein keraamisen teepannun ja teepurkin. Koska olin juuri oppinut, että "The reptilian always wins", tein teepannun ja -purkin matelijatyyliin. Pannuun laitoin pikkuruisen sammakon istumaan kannelle.

 

 

Ja purkkiin laitoin sammakoita kiipeilemään pitkin seiniä.

 

Tosin minua epäilyttää, että Rapaillen mielestä matelijan symbolina pitäisi olla jotain muuta kuin pikkuinen sammakko. Omilla nettisisvuillaan hänellä on leguaani...

  

 

 

 

  

Siltä varalta, että matelija-aivoni eivät sittenkään riitä pelastamaan minua esimerkiksi flunssalta, tein mukin, johon laitoin pikkuisen karhun. Juon siitä inkivääriteetä, täysin epäalitajuisesti eli tahdonalaisesti. (17.4.2009)

 

 

 

 

 

 

 

Rakua ja muuta reduktiopolttoa

 

Japanilaisperäinen rakukeramiikka on niitä ilmaisun muotoja, joissa saa tuntea olevansa noidan oppityttö. On kummallisia kemikaaleja ja tulta ja katkua. Sattumaan pitää luottaa, mutta samanaikaisesti vallalla on ankara estetiikka: kaikki tietävät, minkä näköistä hommasta pitää tulla, vaikka tilanteen kontrolloimiseen ei juuri ole keinoja.

 

Tänään (23.5.2009) meillä oli Kuopion kansalaisopiston rakukurssin

jälkimmäinen kerta. Opettaja oli viime kerran eli töiden tekemisen

jälkeen raakapolttanut tuotokset, ja nyt ne oli määrä lasituspolttaa.

 

Uuni oli tehty korkeat lämpötilat

kestävästä metalliverkosta ja

uunivillasta. Pohja oli tulitiilistä,

ja sen päälle laitettiin ensimmäisen 

kerroksen tukitiilet ensimmäistä

poltettavien töiden kerrosta varten. 

Tiilettömältä sivulta tulee kaasu.

 

 

 

 

 

 

Ja ed. tiilien päälle levy,

jolle tulevat ensimmäisen

kerroksen työt. Kun uuni

sitten puretaan, levyt ja

kerrosten väliset keilat

pitää laittaa kuumuutta

eristävälle alustalle, sillä ne ovat

silloin niin kuumia, että esim.

asfaltti sulaisi.

 

 

 

   

Kun työt ovat sisällä ja kaasu

päällä, lämpötilaa tarkkaillaan

oheisen kuvan kaltaisella

mittarilla. Poltto kestää

n. 20 minuuttia, ja lämpöä

pitää olla 1000 astetta. 

 

 

 

 

 

 

  

Tavarat otetaan uunista

pitkävartisilla pideillä.

Varustukseen kuuluvat myös

kunnon rukkaset, sillä

pihdithän kuumenevat.

Ja silmänsä kannattaa myös

suojata.

 

 

 

 

 

 

Vieressä odottaa valmiina saavi,

jossa on sahanpurua.

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

Savustusastian kantta raotetaan

vain juuri, kun poltettu astia on

tulossa. Rakupoltto on reduktiopolttoa,

jossa saviastiasta pyritään

polttamaan happi pois, jolloin

sen väri muuttuu - meidän

tapauksessamme valkoisesta

rakusavesta oli määrä tulla mustaa.

 

 

 

 

 

Kun astia on laskettu puruun,

sen päälle heitetään vielä jotain

palavaa ainetta. Me heitimme lisää

sahanpurua sekä speltin siemeniä.

Muita mahdollisia olisivat vaikkapa

oljet tai mikä tahansa,

mikä palaa. Eri materiaalit

aiheuttavat hiukan erilaisia

efektejä, kuulema...

 

 

 

 

Ja sitten taas kiireesti kansi

päälle. Savua tupruaa kannen

alta aika sakeasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jahka reduktio on tapahtunut

(se vie 'jonnii aekoo', mikä on

eksakti savolais-japanilainen

ajan mittayksikkö), tavarat otetaan

- jälleen pihdeillä - purun seasta ja

laitetaan veteen, jota on

valkoisessa saavissa, mitä ei

uskoisi. Mutta puru nyt jää siihen

pinnalle kellumaan, joten oheisesta

kuvasta vettä on vähän vaikea

tunnistaa...

 

 

Kun tavarat nostetaan vedestä

niiden jäähdyttyä riittävästi, ne

harjataan puhtaiksi noesta ja

purusta. Ja vieressä näkyy, mitä

tulokseksi pitäisi saada. Kyseessä

on Pippa Kettusen rasioiden

kansia, yksi sinertävän valkoinen

näkyy (lähes) kokonaan, toista

ruskeasävyistä pikkuinen suikale.

Upeita pintoja ja hienostuneita sävyjä.

 

 

 

Ennen polttoa lasitetut omat

työni olivat tämän näköisiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähimmäksi normaalia rakua taisin

päästä tässä sinertävässä esineessä.

 

Muut alla:

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

Joskus aiemmin olen kokeillut

reduktiopolttoa punasaviesineeseen,

johon kuviot oli maalattu

punasavilietteellä, josta oltiin lietety osia

pois. Niinpä maalatut kuviot muuttuivat

reduktiossa tummemmiksi. Reduktio ei

siis tässä ole täydellinen, sillä

täydellisessä reduktiossa punasavestakin tulee mustaa.