Kevään 2020 sukat

Tämän sesongin ainoiksi sukiksi meinasivat jäädä ennen joulua kudotut pikkuruiset nuken sukat. Mutta sitten löysin teoksen:

 

Kuu, Tiina. Tuhansien villasukkien maa. Keuruu 2019.

Koronasukat, tai sitten omenapuu-

 

Koronakevään kunniaksi rupesin tekemään sukkia, joissa olisi koranaviruksen kuva – sehän on aika hieno, nimittäin, se virus, kaikissa uutiskuvissa.

Mutta päätin sitten lennosta, että teenkin sukkien varsiin känkkäräiset omenapuut...

Tähän asti olen aina tehnyt vain sellaisia kotonaoleilusukkia, kolmosen ellei nelosen puikoilla neulottuja paksuja tallukoita, joita ei voi laittaa kenkään paitsi ehkä kumppareihin. Nyt olen siirtynyt kakkosen puikoilla kudottaviin lankoihin eli käyttösukkien tekemiseen. (3.4.2020)

 

 

Pääsiäissukat

 

Sataa räntää ja on pimeää, joten on oivallinen sää kuroa umpeen sesongin sukkakiintiötä, vaikka kerkesikin jo tulla pääsiäinen.

Kuopion ainakin pääkirjasto, muista en tiedä, meni koronan takia kiinni päivää ennen kuin oli määrä, ja niinpä minulle jäi lainaan Tiina Kuun kirja Tuhansien villasukkien maa. Teos on muutaman kymmenen vuoden takaisen muodin, postmodernismin, mukainen, ts. siinä viitataan runsaasti muuhun mediamaailmaan selittämättä liikoja. Sukkien nimet ovat peräisin kotimaisesta populaarimusiikista, ja neuleohjeistus on usein muoto "eti netistä". Koska olen vanha ihminen ja saanut muotoilukoulutukseni kokonaistaide- tai muotoiluteoksen ideologian mukaan – vaikka postmodernismi olikin nuoruuteni valtasuunta – en täysin kannata postmodernia periaatetta kirjoissa, vaikka ymmärrän sen hyvinkin korkeataiteessa.

Kirja ei sovellu alotteleville harrastajille kuten tekee Maikki Kariston Lautanauhat-teos, josta oli puhetta jokin aika sitten. Tämä ei suinkaan ole moite vaan vain toteamus, sillä heavy usereillakin on oikeutensa. Teoksen malleihin tarttuminen edellyttää aika pitkälle vietyä harrastuneisuutta villasukkien kudonnassa, ja jo perustana on epätavanomainen sukan neulominen kahdella pyöröpuikolla. Kantapäät ovat kiinnostaneet tekijää, ja jotkut ovatkin tosi hienoja. Harmi, että en ymmärrä ohjeita, vaikka toisaalta noin hienot sukan kantapäät tuskin soveltuisivat minun kaltaiselleni kantapään kovettumista kärsivälle ihmispololle.

Kuvista saa kyllä vinkkejä teknisesti heikompikin neuloja, ja siksipä kannattaa ainakin selata tätä kirjaa, vaikkei katsoisikaan olevansa kykenevä itse tuottamaan aivan tällaisia sukkia.

Minulla ei ole taipumusta tehdä mitään tarkalleen mallin mukaan, ja jostain syystä minun on vastenmielistä tehdä mitään edes kahta samanlaista, edes kahta sukkaa. Oheisiin sukkiin sain Tiina Kuulta vinkin pintaneuleesta sukissa Helsinkiä pakoon. Pinta on noissa hänen tekemissään sukissa hauskan näköinen, vaikka on niinkin yksinkertainen kuin kolme kerrosta kaksi oikein, yksi nurin, ja sitten yksi kerros päinvastoin. Minun piti tietenkin kokeilla, miltä näyttäisi, jos ottaisi mukaan värin niihin kolmeen oikeaan, ja tällaista tuli. Ja piti kokeilla sekin, mitä tapahtuu, jos värejä vaihtaa toisaalta taustassa ja toisaalta kuviossa. Nämä saattavat jonkun mielestä näyttää eriparisilta...

Näissä minunkin sukissani on nyt sitten jotain niin fiiniä kuin silmukoimalla päätellyt terät, eli näissä ei ole sellaista höperöä terävää kärkeä kuten perinteisessä sukkamallissa. Silmukoimista ei, sitäkään, neuvottu tässä kirjassa, mitä pidän puutteena, mutta "etin netistä". Jouduin printtaamaan ohjeen sieltä, joten minusta olisi ollut kätevämpää, jos ohje olisi ollut suoraan 'printattuna' jo  paperisessa kirjassa.

Toinen huomiotani kiinnittänyt idea kirjassa olivat asiat, jotka eivät heti päälle näy kuten yksittäinen kuvio sukan pohjassa ja piilotettu teksti "koneeseen kadonnut". Syystä, joka on minulle mysteeri, sukkia tosiaan katoaa peuskoneeseen. (12.4.2020)

 

PS. H, joka ratkaisee ongelman kuin ongelman, soitti minulle jonkin aikaa tämän jutun kirjoittamisen jälkeen ja kertoi ratkaisseensa yllämainitunkin. Hän nimittäin oli saanut alushousut kiinni itseteossa ja todennut, että pieniä pyykkejä kiskoutuu keskipakoisvoiman takia sivusta ladattavan koneen rummun ja seinämien väliin.

 

Vappusukat

 

Tänä työn päivänä olen jatkanut anoppivainaan pihan raivaamista. Jo aiemmin olen todennut, että meiltä jäi kaksi vuotta käytännöllisesti katsoen väliin tämän kanssa, kun oli muita harrastuksia. Mitä on isäntä vähän tien puolelta ruohoa leikannut… Mutta haravoitu ei, ja nyt ovat olleet hyvät työkalut tarpeen. Aivan omiaan on ollut tämä neuvostoharava, jota ilman tässä turpeessa ei enää pärjättäisi. Näkyneekö kuvassa, että piikit ovat littanat, leveät ja kierteellä? Hyvin takertuu parivuotiseen kuloheinään. Väline on peräisin vain reilun kymmenen vuoden takaa joltain Karjalan reissulta, mutta oletan sen olevan neuvostoliittolaisen muotoilun tuotos.

Jossain vaiheessa aprikoin, että näinköhän tänä keväänä saadaan pääsiäisraparperit, mutta niin ei käynyt. Hyvä, että jokunen varrentynkä tunki esiin niin että saatiin vappukakulle raparperisosekiille. Kuvan mukit ja lautaset ovat vielä vanhempia kuin ylemmän kuvan harava. Ite tein n. 20 vuotta sitten. Kuvan vappusukat puolestaan ovat upouudet, valmistuivat eilen, vappuaattoiltana.

Sukat eivät olleet kätevät ja nopeat tehdä. Moniväristen sukkien ongelma on se, että lankojen päättely vie melkeinpä enemmän aikaa kuin itse neulominen. Näissä on sitä paitsi pääsiäissukkieni lailla silmukoidut kärjet.

 

Kuvio on rytmiltään sama, jota olen viljellyt muutamassa rättimatossa. Eli nyt minulla on sukat, jotka passaavat eteisen mattooni :-)

(1.5.2020)

 

Helluntaisukat

 

 

Kevät näytti jossain vaiheessa niin huonosti eteneväisltä, että arvelin tarvittavan vielä helluntaisukat.

Ne ovat tässä.

Jonkun mielesta nämä varmaan ovat taas eripariset, mutta eiväthän ne mitenkään voi olla, koska ne esittävät metsätien piennarta, jossa kasvaa puna-ailakkia ja lemmikkiä, minkä jokainen tietysti näkee itsekin.

Itselleni kiinnostavinta oli skarpin ja epäskarpin kontrasti, joka syntyy utuisen liukuvärisen varren ja tasaisenvärisen jalkaterän välille. Pintaneule on molemmissa osissa sama, mutta näyttää utusävyisessä kashmirlankaosassa aivan erilaiselta kuin tasavärisessä sekoitevillassa. Johtuu osin lankojen erilaisesta kiillosta. Tämä kaikki ei tässä pienessä kuvassa valitettavasti näy.

Nyt laitetaan sitten puoleksi vuotta langat ja puikot piiloon.  (27.5.2020)