Kiinalaista nykytaidetta etsimässä 1

Shanghaissa aloitimme tutustumisen uudempaan taiteeseen varovasti, eli etsiydyimme Shanghain taidemuseoon.

Olin yrittänyt päästä tekemisiin kiinalaisen nykytaiteen kanssa jo Kunmingissa, mutta en löytänyt Lonely Planetin Loftin nimellä mainostamaa paikkaa, vaikka katu löytyi ja olimme selvästikin oikeassa paikassa. Lieneekö tällä taidekeskukselle käynyt samoin kuin monille Kunmingin wang ba'ille eli internetkahviloille? Nimittäin kun paikalliset neuvoivat meitä niihin, joskus oikein taluttivat paikalle, kävi ilmi, että ne oli suljettu…

 

Kiinalaiset taidemuseot eroavat meikäläisistä siten, että niissä ei ole ns. pysyviä kokoelmia vaan vain vaihtuvia näyttelyitä. Shanghain taidemuseossa oli meidän siellä vieraillessamme auki kolme näyttelyä.

 

Ensimmäinen, jonka katsoimme, esitteli Pang Maokunin töitä. Eniten esillä oli öljyvärimaalauksia, joissa oli pääosin puhe ihmisen muokkaaman, luonnosta vieraantuneen ja pakotetun todellisuuden ja eläinluonnon välisestä ristiriidasta. Näitä kuvia esitteli mös kohtalaisen hyvälaatuinen, kirjamainen esite, joka on avoinna tuossa ylimmässä kuvassa keskellä. Moni kuvista sisälsi ihmisen jossain luonnottomassa/kultivoituneessa/opetellussa asennossa ja eläimen, johon oli yhdistetty jotain ihmiskulttuuriin kuuluvaa. Osassa maaluksista puututtiin länsimaisen kulttuurin Kiinassa aiheuttamiin lieveilmiöihin. Tosin länsimaisuuteen sekoittuu Kiinassa helposti myös japanilaisuus. Yhtä kaikki, kritiikkiä sai osakseen ihmisten ajautuminen luonnottomiin sfääreihin myös tällaisten 'vieraiden' vaikutteiden seurauksena.

 

Esillä oli runsaasti paspiksiin kehystettyjä kauniita luonnoskirjan sivuja. Nämä toivat mieleen sellaisen luonnoskirjavirtuoosin kuin Günter Brus, vaikka Pang Maokunin kuvista olikin poissa Brusin piirrosten yleinen aihe, väkivalta. Etenkin monet maalauksiksi päätyneet vesiväriluonnokset olivat niin kauniita, että samassa näyttelyssä esillä oleva öljymaalaus saattoi kalveta tuon akvarelliluonnoksen rinnalla.

 

Lisäksi mukana oli muutamia värillisiä veistoksia/installaatioita, joissa oli esim. eläimiä kreikkalaisten pylväiden tyylisillä jalustoilla. Keskellä tilaa pyöri lattialle sijoitettuna myös teoksellinen liikkuvaa kuvaa, mutta sen taiteellisuus ylitti minun käsitykseni rajat.

 

Muut avoinna olleet näyttelyt esittelivät valmistumisajankohdaltaan tuoretta mutta tekotavaltaan perinteistä kiinalaista maalaustaidetta. Kiinassa ovat perinteiset tussi- ja vesivärimaalaukset sekä kalligrafia edelleen voimissaan.

 

Toinen näistä perinteisen taiteen näyttelyistä esitteli Zhao Gin teoksia. Taiteilija on lähinnä kalligrafi ja vesivärimaalari. Töistä monet olivat värillisiä - niissä oli ihan normaalia mustalla tussilla tehtyä kalligrafiaa yhdistettynä värilliseen vesivärimaalaukseen. Väriskaala oll kuitenkin verrattain hillitty, ja monet kuvat vaikuttivat jopa monokromaattisilta, vaikkeivät sitä tosiasiassa olisi olleetkaan. Maalauksissa oli mielenkiintoisia rakenteita. Eräskin hauska työ esitti kasveja, mutta kauempaa katsottuna se vaikutti kartalta. Ylipäätäänkin monille Zhaon maalauksille oli tyypillistä, että niiden kuvarakenteet eivät ikään kuin suoraan viitanneet siihen, mitä ne esittivät, ja kuvarakenteet nousivat ylitse esittävän sisällön. Zhaon töistä oli näyttelyn yhtydessä jaossa tuota oikealla yläkuvassa olevaa haitariesitettä.

 

Sattui niin, että itse taiteilija oli paikalla näyttelyssä vieraillessamme, koskapa avajaiset olivat olleet edellisenä päivänä. Saimme molemmat taiteilijalta lahjaksi ylimpänä olevan kuvan viuhkat. Kuvasin viuhkan tuohon ylälaidan kuvaan uniikki, käsin tekstattu kalligrafiapuoli päällepäin. Toisella puolen on painettuna  esitteen beige kuva, jossa on lintu. Esitteessä taiteilija on kuvattuna hyvän aikaa sitten, mutta nyttemin ikää oli jo kertynyt. Mutta siellä taiteilija silti vain vastaili toimittajien kysymyksiin. Niin se vain on levinnyt kiinalaisen perinteisenkin taiteen markkinointiin tämä länsimainen tapa, että taiteilijan pitää edistää asiaansa tiedotusvälineiden myötavaikutuksella…

 

Toinen perinteisen taiteen näyttely, Cui Ru Zhuon teoksista koottu, oli puhtaammin klassista tussimaalaustaidetta - kalligrafiaa oli tuskin nimeksi eikä värejä juuri enempää. Mutta oli dramatiikkaa: vahvoja jännitteitä niin pinnanjaoissa kuin vaikkapa valon käsittelyssä. Alalaidassa on esimerkki, joskaan ei siitä juuri mitään kästystä saa. Voin vain vakuuttaa, että hienot olivat sävyt ja hirveästi oli Cui Ru Zhuo saanut laveeraamalla irti mustasta tussista.

 

Mielenkiintoista oli sekin, että lukuisissa Shanghain näyttelyoppaissa, taidekartoissa sun muussa taiteeseen liittyvässä mainaonnassa ei pidetty melua näistä perinteisen taiteen näyttelyistä, ei edes tästä Cui Ru Zuon, vaikka se oli museon parhaassa tilassa ja vaikka nimenomaan se osoitettiin sisääntuloaulan järjestelyillä päänäyttelyksi. Kaikissa esitteissä Shanghain taidemuseo mainosti vain Pang Maokunia. Mutta olihan menossa maailmannäyttelysesonki… (25.9.2010)