Kiinalaista nykytaidetta etsimässä 3

Valokuvia, keramiikaa ja jokunen maalaus. Ja suomalaista designia...

Taas koitti Shanghaissa aamu, jonka päätimme käyttää nykytaiteeseen, ja läksimme vaivalloiselle bussimatkalle kohti Duolun luta, missä olisi pitänyt olla taideteollisuutta pitkin katua, taideteollisuusmuseo sekä ennen kaikkea Duolunin modernin taiteen museo.

 

Matkalla jouduimme jopa pieneen kolariin. Bussimme ja joku Shanghain liikenteeseen aivan ylimitoitettu tila-auto raapaisivat toisiaan. Jouduimme vaihtamaan toiseen bussiin.



Museorakennus löytyi, ja sen pölyyntyneestä kirjakaupasta meille kerrottiin, ettei museo ole auki nyt eikä tule olemaankaan viikkoon, sillä - yllätys, yllätys - museolla ei ole  mitään vakituisia kokoelmia vaan vain yksi näyttely kerrallaan. Ja nyt oli näyttely vaihtumassa.



Vainoharhaisuus orasti mielessäni. Mitä Shanghailla on minua vastaan? Tämä oli jo toinen yhteiskunnan ylläpitämä modernin taiteen museo, joka oli asiakseen esti pääsyni tutustumaan kaupungin taidetarjontaan.



Läksimme siitä Taikang Lulle, jonka pti oleman taideteollisuus- ja taidealue, jonkinlainen Moganshan lun pikkuserkku.



Pikkuserkkua läheisempi sukulainen se ei ollutkaan. Rakenteeltaan paikka oli vastaavanlainen: kadulta (jonka nimi siis on Taikang Lu) lähdettiin sivuun sokkeloisiin kortteleihin, ja siellä oli mitä oli eli valitettavan paljon ravintoloita. Kun Moganshan Lulla oli  lähinnä kiinalaista väkeä, ja vieläpä taideväkeä, kiertelemässä paikkoja, Taikang Lu oli pikemminkin turistirysä. Ei kuitenkaan yhtä paha kuin jotkut muut, joille olimme tähän mennessä ajautuneet. Rakennuskanta ei ollut yhtä eksoottinen kuin vaikkapa Lijiangissa, mutta myynnissä oleva krääsä oli parempaa. Sen saattoi suurimmalta osaltaan luokitella taideteollisuudeksi pikemminkin kuin rihkamaksi. Tai sisustustavaraksi, joka vastaa minun kategorioissani sanaa rihkama. Yhdessä Arne Jacobsonin ilmeisesti kopiotuoleja myyvässä kaupassa törmäsimme jopa suomalaiseen hienostorouvaan, joka oli miehensä työn takia juuri ollut kolme vuotta Shanghaissa, ja jäljellä oli vielä kolme kuukautta ennen muuttoa Brysseliin. Siellä rouva vietti aikaansa Taikanglulla, vaunuissa oli yksi lapsista, vanhemmat olivat koulussa.



Oli Taikang Lulla vähän taidettakin. Esimerkiksi Shengin veljeksillä oli siellä pieni edustustila. Suurempi työhuone olisi ollut Moganshan Lulla, minkä meille kertoi gallerissa päivystävä toisen veljeksen vaimo. Emme olleet osuneet Moganshan Lulla juuri tuohon työhuoneeseen. Tuskin olimme ehtineet käydä neljäsosaakaan siitä kaikesta, mikä Moganshan Lulla tarjolla olisi ollut… Yllä olevassa kuvassa on aukeama Sheng Shaopengin töitä esittelevästä kirjasesta.



Taikang Lulla oli muutamia ihan hyviä valokuvagallerioita. Siellä oli käsityöläisten näyttely- ja myyntitiloja, esimerkiksi ainakin kolme ihan kelpo keraamikkoa. Yllätykseksemme siellä oli jopa puoti nimeltä Finnish Design, ja sisään asuessamme kiinalaistyttö sanoi että 'terve'. Sama suomalainen omistaja oli kuulema avannut pääkadun toiselle puolen jopa suomalaisen kahvilan, mikä tiedoksi niille, jotka kaipaavat Shanghaissa suomalaiskansallista kahvia. Me emme kuitenkaan sitä käyneet testaamassa.



Minä joka en koskaan osta mitään, ostin Taikang Lulta mm. yläkuvassa näkyvän uniikkityötä olevan lasisen kännykkäkorun sekä sarjan paperileiketöistä painettuja kortteja - kortit ovat kaupasta, jonka esite näkyy osittain tuossa samaisessa ylälaidan kuvassa. (28.9.2010)