Kiinalaista nykytaidetta etsimässä 4

Kiinalaiseen nykytaiteeseen on Länsi tietenkin kovasti vaikuttanut.

Seuravaava yritys löytää kunnollista kiinalaista nykytaidetta kohdistui Sh-Contemporary -taidemessuille.

 

Kyseessä oli Aasian ja Tyynen meren seudun merkittävin vuosittainen lähinnä keräilijöille suunnattu tapahtuma, ja keräilijöiksi luettiin myös julkisiin kokoelmiin töitä kokoavat tahot. Olimme Moganshan Lulla kierrellessämme sattuneet saamaan messuille VIP-päivän liput. VIP-päiviä oli kaksi, 9. ja 10. 9. Jos viitseliäisyyttä olisi riitänyt, olisi ollut tilaisuus käydä kuuntelmassa sellaisten henkilöiden kuin New Yorkin MoMA:n Kathy Halbreichin tai Lontoon Tate Modernin Frances Morrisin höpinöitä. Mutta tälläydyimme sinne ensimmäisenä VIP-päivänä heti, kun ovet suinkin aukesivat, ja keskitimme huomiomme gallerioihin, jotka siellä esittelivät suojattejaan, joita olikin henkilökohtaisesti runsaasti paikalla.

 

Kuten jo aiemmin totesin, kiinalaisessa nykytaiteessa on vahvasti esillä jonkinlainen symbolismi. Minä vanhana ihmisenä pidän sitä vähän murrosikäisenä, ja sitä lajia oli esim. Moganshan Lulla ollut mielestäni vähän liikaa. Tilanne korjautui tältä osin hiukan SH-Contemporaryssa.

 

Tuo symbolismi on mitä ilmeisimmin läntinen laina, mutta on niitä lainoja parempiakin. Näyttävimmästä päästä on Zhuang Bao Linin tuotanto, joka muistuttaa erehdyttävästi saksalaista ekpressionismia joko sen ensimmäisestä aallosta 10-luvulta tai uudemmasta 80-luvulta. Zhuang Bao Lin esitellään joka paikassa kompromissittomana, yhteiskunnallisesti vastuullisena henkilönä ja suurena humanistina. Häntä edustava galleria julistautuu myös tällaisten arvojen kannattajaksi, ja tuossa yläkuvassa olevien valkoisen oloisten esitteiden esipuheissa galleria ilmoittaa olevansa voittoihin pyrkimätön instituutio. Mutta ilmeisesti voittoja ei pidetä mitenkään pahana vaan ihan hyödyllisinä, jos niitä sattuu tulemaan. Esipuheessa siteetataan kungfutselaista sanontaa ihanteellisesta oppineesta, jonka mukaan 'pitää kehittää henkilökohtaista hyvettään köyhyydessä, ja auttaa maailman pelastamisessa menestyksen hetkellä'.

 

Tuossa kuvan esitepinossa alimmaisena on ruskeasävyinen broshyyri Yang Ming Yangin töistä. Niiden vaikutteet ovat lännestä, mutta lähinnä teknisesti. Oleskellessaan Italiassa vuosina 1992-1999 Yang MIng Yang oppi frescotekniikan, josta kehitti oman versionsa - kuvat on tehty kankaalle, mutta niissä on laastipinta. Frescotekniikan värit uppoavat sienimäiseen laastiin aiheutten erikoisen matalan tilan vaikutelman ja mystisen sävyn. Monet taiteilijan aiheistakin ovat mystisiä, useat läheltä hänen omaa, aasialaista kulttuuriaan. Kuvastoltaan uskonnolliset maalaukset ovat synkretistisiä tulkintoja globaalista maailmasta, jota itämainen silmä länsimaisesta freoscosta katselee - hiukan huolestuneenko?

 

Päällimmäisenä mainospinossa on kortti, jonka tiimoilta sanoin paikalla olleelle taiteilijalle, että se tuo mieleeni Mondrianin ja hänen vaikkapa sellaisen teoksensa kuin Bradway Boogie-Woogie. Tämän oli tarkoitus olla kevyt moite, mutta taiteilija vain riemastui siitä, että hänen vaikutteensa tunnistettiin ja hän riensi oitis myöntämään sen. Kiinassahan vaikutteet voivat lähetä plagiointia, ja sitä pidetään ansiokkaana tekona ja kunnianosoituksena vaikutteiden antajaa tai plagioinnin kohdetta kohtaan.

 

Kyseinen taiteilija on nimeltään Xinjian Lu - luultavasti nimeä on länsimaistettu siten, että 'sukunimi' on laitettu loppuun kun se kiinalaisittain on ensin. Tämä päätelmä perustuu siihen, että yleensä 'annetut' nimet ovat kaksitavuisia, sukunimet yksi-. Kuva Puolestaan on nimeltään City DNA/Shanghai, ja se on laadittu Google Mapissa olevan Shanghain kartan pohjalta; siitä saattaakin erottaa Ren Min -aukion ja pätkän Bundia. Kuulema taitelilja on tehnyt vastaavan kuvan myös Helsingistä.

 

Myönnettäköön kuitenkin, että Xijian Lu on lopulta päässyt aika pitkälle pois Mondrianin vakavamielisestä neoplastisismista.

 

Terveellistä totisuuden riistoa länsimaisista rypyotsaisista ismeistä harjoittaa myös Zhou Yunxia. Nyt häneltä oli esillä töitä, joita voisi pitää - ei nyt suorastaan op-taiteen pilkana mutta sinne päin. Op-taide, 60- ja 70-luvuilla voimissaan ollut taiteen suunta, syntyi eräänlaisena vasta- ja toisaalta jatkoliikkeenä abstraktille ekspressionismille, joka oli 50-luvun amerikkalaisen taiteen valtasuunta. Op-taiteessa pyrittiin eroon abstraktin ekspressionismin elämäntuskasta ja kiinnnitettiin huomio havaintospykologisiin ilmiöihin psykanalyyttispainotteisten sisöltöjen sijaan. Tässä taiteilija pyrittiin melkeinpä eliminoimaan kokonaan taideteoksesta (esimerkiksi siveltimenjälki pyrittiin saamaan pois), kun absraktissa ekspressionismissa tilanne oli tarkalleen päinvastainen. Totisuudesta op-taiteeseen siirryttäessä ei kuitenkaan luovuttu tippaakaan.

 

Näissä nyt esillä olleissa Zhou Yunxian töissä (kuva messuosastosta alimmaisena tällä sivulla) on pelattu simultaanikontrastiksi kutsutulla väriopillisella ilmiöllä - kun maalauksia riittävän kauan katsoo, sekaan ilmaantuu vastakuva. Eli kuvassa alkaa näkyä jotain, mitä siihen ei ole varsinaisesti maalattu.

 

Muussakin tuotannossaan Zhou Yunxia pistää katsojan kysymään, että mitähän tässä nyt varsinaisesti on, ja pistää katsojan arvomaailmaa hiukan sekaisin. Ei radikaalilla tavalla, vaan vain hiukan. Hän on tehnyt veistoksia/installaatioita, joissa materiaalina on rupikonnan nahka. Rupikonnannahasta hän on esimerkiksi tehnyt morsiuspuvun. Muista projektista mainittakoon vaikka seinämaalaukset yleisiin vessoihin. Eli jos Zhou Yunxian idean haluaisi puristaa yhteen lauseeseen, se varmaan olisi asioiden korostaminen niiden vastakohdilla - kirpeällä tavalla. Rupikonnannahkatöistä tulee tavallaan mieleen vaikkapa sellainen materiaaliherkistelijä kuin Eva Hesse, mutta Zhou Yunxian töiden merkityssisältö on tarkalleen päinvastainen kuin Hessen - ja tämä merkitys paljastuu oikeastaan vasta, kun älyää rinnastaa Zhoun työt vaikkapa nyt juuri Eva Hessen töihin.

 

Taiteilija on melkoinen velikulta, ja kun olin tuolla mm. hänen töitään esittelevän gallerian osastolla, hän seurasi oloani vähän sillä silmällä, että tajuankohan minä varmasti, että nämä hänen ensisilmäykseltä olohuoneen seinätauluilta vaikuttavat työnsä eivät välttämättä ihan sitä ole. Minä pelasin osani niin kuin tyhmän ulkomaalaisen odotetaankin. Mutta kuten tuosta näppäämästäni taiteilijan pärstäkuvasta kenties hiukan häämöttää, Zhou Yunxia saattaa olla yksi tämän päivän 'seitsemästä viisaasta bambulehdossa'. (29.9.2010)