Kiinalaista nykytaidetta etsimässä 5

Kiinassa on perinteisesti arvostettu korkeaa ikää, se kun on niin vaikeassa yhteiskunnassa vakea saavuttaa. Mutta Sh-

Contemporaryssä oli esillä verrattain nuoriakin taiteilijoita. Tosin en ole varma, onko se hyvä.

SH-Contemporaryssäkin oli kovasti esillä hyvin nuoria taiteilijoita, joiden cv-ssä ei oikeastaan ollut muuta kuin syntymäaika. Nuorissa taiteilijoissa tahtoo kutenkin olla se vika, ettei heillä ole mitään sanottavaa. Aihepiiri ei tuossa ikäluokassa oikein voi muu olla kuin lapsuuden loppuminen.

 

Päällimmäisenä tuossa kuvan pinossa on Tina Keng Galleryn mainoskortti, johon kuva on tehty muokkaamalla värilliseksi messuilla esillä ollut mustavalkoinen Yang Mao-Linin iso teos. Vanhoihin kuvioihin liian isoksi kasvamisen teemaa käsitellään niin lännestä kuin idästä päin - aihe on läntisestä Liisa Ihmemaassa -sadusta, sovellutus japanilaista mangaa, kuvastoa vähän kiinalaisista uuden vuoden kuvista (pulskat pojat), ja muuta maustetta yleismaailmallisesti nuorisokulttuurista.

 

Esillä oli samalta taiteilijalta myös kromattuja veistoksia, mutta niistä minulle tuli Jeff Koons mieleen niin pahasti, että saattaa olla, että siinä lipsahdettiin vähän liian pitkälle pelkän 'lainaamisen' tai 'vaikutteen' väärälle puolelle.

 

Pata Gallery esitteli messuilla mm. Pan Changin maalauksia muoviin pakatuista tai muoveistaan ulos pyristelevistä ihmisistä.

 

Alimmaisena kuvakasassa pilkottaa kulma Naritaka Satoh'n esitteestä. Naritako Satoh on ymmärrettävästikin japanilainen, mutta kuuluu näihin lapsuutensa loppua kauhisteleviin nuoriin taiteilijoihin. Tässä meillä on jälleen kerran kuvia, joille valokuvat tai painokuvat eivät tee oikeutta. Naritako Satoh tekee isohkoja lyijykynäpiirroksia, eivätkä maailman insinöörit ole toistaiseksi onnistuneet kehittämään reprotekniikkaa, joka toistaisi lyijykynän jäljen - ja tämä on suureksi häpeäksi kaikille maailman insinööreille. Myönnän, että haastetta siinä on, kun jälki on pehmeä, mutta siihen liittyy metallinen kiilto, mutta häpeä se silti insinööreille on. Ihmisiä ei pitäisi lähettää avaruuteen ennen kuin tärkeämmät tekniset ongelmat on ratkaistu ensin, niin kuin nyt lyijykynäpiirrosten reprotekniikka.

 

Esillä taiteilijalta oli kuvia jotenkin hajonneista tai eristyksiin joutuneista lelujista. Taiteilijaa edustavan gallerian messuesittelijä kertoi tämän olevan uusi juttu; vanhemmat työt ovat olleet tuota kuvan esitteen kulmasta pilkottavaa lajia, vauvoja tai vauvamaisia leluja, joilla on aikuisen kasvot tai jotenkin outo, vauvoille sopimaton ilme. Mutta eiväthän ne vanhemmatkaan työt kovin vanhoja ole…

 

Mm. edellä manittua Pan Changia edustaneen Pata Galleryn esitteestä on alimmaisenakin oleva aukeama, jossa nuoruuden problematiikka on esitetty jopa minun ikäluokalleni ymmärrettävällä tavalla: raivon vallassa kiukutellaan asioista, jotka ovat tyhjää täynnä. Maalauksen tekijä on nimeltään Yin Jun, ja hän onkin syntynyt vallan jo vuonna 1974. (30.9.2010)