Kiinalaista nykytaidetta etsimässä 6

Jatkan siis tässä kahden vuoden takaisia ponnistelujani aiheen tiimoilta.

Iltapäivän päätimme käyttää 798 Art District -nimisellä alueella. Tämä Beijingin taidealue muistuttaa hiukan Shanghain Moganshan Luta, paitsi että esiteltävä taide oli kenties hieman etabloituneempaa laatua.
 

Olimme varanneet aikaa aivan liian vähän. Paikka sijaitsee melkein lentoasemalla eli hirveän kaukana, ja matkoihin meni ennakoitua enemmän aikaa semminkin kun emme löytäneet yhden bussin pysäkkiä.

 

Yksi kiinnoatavimmista kohteista oli Rainbow Art Galleryn käsitetaiteilija Li Yongtain näyttely. Suurin osa töistä liittyi länsimaisten vaikutteiden - esim. pornon - tunkeutumista kiinalaiseen kulttuuriin, mutta ei mitenkään yksioikoisesti vaan pikemminkin moniulotteisella tavalla, jota onkin mahdotonta käsitellä verbaalisesti vaan jonka ilmaisemiseen tarvitaan moniuloteisempaa kuvaa. Yllä olevan kuvan taustalla on po. näyttelyn esite, ja parhaiten erottuu kuva, jossa on rämeikössä traditionaalinen Pekingin oopperan hahmo, takana häämöttää moderni suurkaupunki, ja hahmon vieressä on liikennemerkki, jossa kielletään auttamasta. Toiselta puolen esitettä löytyisi kuva, jossa on nuorena kuolleen mallisotilas Lei Fengin muistomerkki ja sen juurella makaamassa kiinalainen pikkupoika -  tällä kertaa liikenemerkki kehottaa nostamaan uhrin maasta.
 

Toinen kiinnostava paikka oli UCCA eli Ullens Center of Contemporary Art, jossa oli meneillään The Creators Projet -nimisen hankkeen näyttely. Mukana oli iso joukko paitsi kiinalaisia myös muunmaalaisia nuoria taiteilijoita, jotka olivat tehneet kohtalaisen tekniikkapainotteisia teoksia. Yksi oli Octocloud-niminen kolmiulotteinen eli veistosmainen tietokonepeli.

 

Special Collection oli ufojen vaatemallisto, jonka mallinukkien pukimien ulkoasu vaihteli valaistuksen vaihdellessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

The Treachery of Sanctuary oli sarja valkokankaita, joiden takana näyttelyvieraat liikehtivät, mutta varjokuvina kankaan julkisivupuolella he muuttuivat siivekkäiksi olennoiksi tai heidän käsitään sinkoili lintuparvia.
 

Uccan yhteydessä oli myös loistava designkrääspuoti. Ostin sieltä tuon ylimmän kuvan öljyvärituubin näköisen kuulakärkikynän ja kirjanmerkiksi sovetuvan ohuen suurennuslasin.


 

Kolmantena voisi mainita Yang Galleryn ja siellä etenkin Luo Brothersin modernisoidut uudenvuodenlapsien lasikuituveistokset. Kun alkuperäisillä uudenvuodenlapsilla on kuvissa yleensä persikoita, näillä moderneilla vekaroilla on hampurilainen ja iso kokispullo.

 

Lasikuituveistokset noin ylimalkaan näyttäisivät olevan Kiinassa nyt pop.
 

Näimme myös teknisesti hyvinkin taidokasta maalaustaidetta, jonka rasituksena oli kliseemäinen, ikään kuin lännestä kopioitu suhde kiinalaisuuteen, ja kuvitusmainen, jopa piirrosmainen ote öljyväriin (esim. Xizhong Zhengin munkit). Näimme myös Feng Hain taitavasti van eyckmäisyyteen photoshopattuja valokuvia, joiden dekadenssi kertoi, että Kiinasta on loppumassa hengitysilma. Onkin hiukan outuoa, että vaikka kapitalismi on ajat sitten kumonnut kommunismin, taiteessa ei ole löydetty muita välineitä kuin vanhojen kiinalaisten ja läntisten fetissien hybridit.
 

Mutta ilta pimeni ja jouduimme keskustaan palatessamme turvautumaan vastoin tapojamme taksiin. Vähän suorastaan hävetti… Ruuhka oli järkyttävä. Autojono seisoi CCTV:n tienoilla yli puolituntia, mutta olipahan loistava tilaisuus seurata yön epätoivoista laskeutumisyritystä Beijingin automassojen ylle. (syyskuu 2012)