Kirjat, outo tuote

Miksi kirjoja myydään bulkkitavarana?

Kirjat ovat outoja tuotteita.

 

Tuotteet eroavat kaupallisessa mielessä toistaan siinä, minkä verran niiden hinnassa on ns. lisäarvoa. Bulkkitavaroiksi kutsutaan sellaisia, joiden hinta koostuu lähes pelkästään materiaali- ja tuotantohinnasta kulloisenakin markkina-ajankohtana, ja tällaista tavaraa on vaikkapa tukkipuu. Näitä tuotteita saa käytännöllisesti katsoen kunakin aikana vain yhteen hintaan tai ainakaan hinta ei hirveästi vaihtele. Farmarihousuja sen sijaan on useanhintaisia siitä huolimatta, että materiaali- ja valmistuskulut ovat aivan samat. Hinta voi olla jotakuinkin mitä tahansa, ja tuota lisäarvoa tuottavasta osaasta käytetään nykyään nimitystä brändi. Kysymyksessä on silloin merkityssisältö, joka tuotteeseen on luotu.

 

Esimerkiksi romaanien hinta on jotakuinkin sama riippumatta sisällöstä. Tai ainakaan hinta ei vaihtele yhtä paljon kuin farmarihousujen, valaismien tai autojen.

 

Kirjat ovat kuitenin eroavinaan ennen kaikkea sisältönsä laadun puolesta, ja niitä oikein arvioidaan tässä mielessä vaikkapa nyt lehdissä.

 

Lukaisin tuossa juuri Jera ja Jyri Hännisen kirjan Haluatko todella kirjailijaksi. Kirjailjat tuntuvat olevan hyvin konservatiivista porukkaa. Esimerkiksi markkinoinnin suhteen nämä tämän kirjan kirjoittajatkin puhuvat lähinnä hyvin perinteisistä markkinointikeinoista. He eivät esimerkiksi kyseenalaista sitä, että kirjoja markkinoidaan ja hinnoitellaan samalla tavalla kuin tukkipuuta. Romaani kuin romaani on jotakuinkin samanhintainen riippouen lähinnä käytetyn materiaalin määrästä.

 

Hännisten kirja on aakkojärjestyksessä laadittu luettelo kaikesta mahdollisesta kirjailijan kohtaamasta. Yllätyin, mikä määrä on olemassa erilaisia kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyviä järjestöjä, yhdistyksiä sun muita organisaatioita

 

Olen itse tykönäni pohdiskellut tällä bogillanikin sitä, miten kulttuurisia tuotoksia pitäisi markkinoida. Kerroin siitä Nielsenin luonnosta, jolla luennoitsija kehoitti laventamaan näkökulmaa ydintuotteen - kirjojen tapauksessa kirjan - ulkopuolelle erilaisiin ohiestuotteisiin kuten kirjasta tehtävään elokuvaan, sen tiimoilta syntyvään turismiin, kaiken maailman krääsään ja tapahtumiin. Viimeksi asiasta kirjoittaessani epäilin, mahtaisiko Marcel Proust -pehmoeläimistä juurikaan olla apua

 

Mutta kun tänä viikonloppuna kotona Savossa ollessani rupesin etsimään eräitä ensi viikolla tarvittavia papereita, löysin, kuinka ollakaan, piirrosoriginaalieja ammoin väsäämiini kirjallisuuspelikortteihin. Marcel Proust oli ruutukuningas, mutta sitä ei ollut tuossa paketissa. Muistaakseni käytin sen kuvan joskus johonkin, ja se on nyt sitten arkistoituna johonkin epäjohdonmukaiseen paikkaan.

 

Korttieni erikoisuuksia on, että ässätkin ovat kuvakortteja kuten alla olevan kuvan herttaässä, jossa on Apollinaire. Toinen erikoisuus ovat muut kuin kuvakortit, jotka ovat aika avantgardistisia. Kuvassa taka-alalta häämöttää herttaseiska.

 

Kuvassa on siis piirrosoriginaaleja, eli niistä puuttuvat värit. Ne ovat tarkoituksella ronskin puupiirrosmaisia, sillä yksi maailman ensimmäisiä painotuoteryhmiä (=vanhempia kuin kirjat) olivat puupiirrostekniikalla toteutetut pelikortit. (4.11.2012)