Kirjoitus, Kiina ja kopioiminen

Jos kiinalaisten ei halua kopiovan jotain, sitä ei pidä viedä heidän ulottuvilleen.

Kiinassa taiteenlaji ylitse muiden on kalligrafia.

 

Kalligrafia on 'taidetekstausta'. Meillä päin se on korkeintaan joidenkin hörhöjen harrastus, ja mitä kirjoittamiseen tulee, sitä pykälän korkeammalla kulttuurisessa arvoasteikossa Länesä lienee typografia, joka on painokirjaimiin liittyvää suunnittelua.

 

Kalligrafiaa kansalaiset harjoittelevat tyhjänpäiväisen paperin tuhlauksen välttämiseksi pelkällä vedellä johonkin sellaiseen pintaan, jossa merkit näkyvät märkinä, mutta häipyvät kuivuessaan. Joissain puistoissa on maassa sementtilaattoja, joille merkkejä vedellään isoilla siveltimillä seisaaltaan. Oheisessa kuvassa mies kirjoittaa kadun varressa harmaalle paperille, vedellä vain, ja merkki näkyy sinä aikansa.

 

 

 

 

 

 

Kiinassa kopioiminen ei ole mitenkään tuomittava asia vaan eräänlainen kunnianosoitus alkuperäiselle teokselle. Arvostettujen kalligrafien töistä eräs laji ovat steelat, kivipaadet, joihin heidän töitään on ikuistettu, ja niistä otetaan hankauskopioksi kutsuttuja kopioita. Hankaamisen sijaan kyse on kylläkin värin töpöttelystä. Alla on kuvia prosessista. 

 

Eli ensin kivipaateen harjataan kiinni märkä paperi, ja sitten töpötetään mustetta päälle niin, että kivipaadessa syvennyksinä ollut teksti jää lopulliseen kopioon valkoiseksi.

 

Koska kopioiminen on tämän tasoinen kulttuuri-instituutio, ei ole näköpiirissä, että kiinalaiset vastakaan lakkaisivat kopioimasta, olipa kopioiminen heidän omaa muinaista kalligrafiaansa tai länsimaisia kulutustavaroita. Toki kiinalaiset ovat kuulleet, että länsimaissa tästä ei pidetä. Kiinassakin ovat yleistyneet 'valokuvaus kielletty' merkit, koska sellaiset merkit ovat hieno länsimainen tapa. Mutta nämä kieltomerkit riittävät heille. Kieltoa ei oleteta noudattavan. Esimerkiksi museoissa on näitä merkkejä, ja kansalaiset kilvan valokuvailevat valvojan seistessä tyynesti vieressä. Kiinalaisille ei siis ole juolahtanut mieleen, että valokuvaaminen turmelee teoksi - mitä väliä sillä on, kun työstä on olemassa kopioita. Ellei ole, työ on niin huono, ettei kukaan ole osoittanut sitä kohtaan sen vertaa kunnioitusta, että olisi kopioinut sen. Varsinkaan kiinalaisia ei huoleta se, että valokuvista voidaan työ kopioida - totta kai voidaan, ja jos kopioidaan, se on ja kerta kaikkiaan erinomaisen kiitettävä ja jalo teko.

 

Ja mitä kalligrafiaan tulee, sille on löydetty uusia sovellutusalueita. Kun kommunismi oli muutakin kuin sana, kaikki liikenevä seinäpinta maalattiin täyteen moraalia kohottavia iskulauseita, mutta nyt, kun markkinatalous on korvannut aatteen, iskulauseetkin ovat kaupallisia. Oheisen kuvan China Mobile'in mainos on maalattu käsipelillä sivellintä käyttäen. Myös merkki ja logo. Niitä ei siis esimerkiksi ole tehty silkkipainolla eikä sabluunalla tms. Ja muu teksti on ikään kuin länsimaisiksi groteskeiksi tyyliteltyä kalligrafiaa, vedelty tasakärkisiveltimellä.

 

Kirjaintyyppisuunnittelu on Kiinassa työlästä, koska yhteen kirjaintyyppiin pitäisi piirtää monia tuhansia merkkejä, että se kelpaisi leipätekstikäyttöön. Suurimmaksi osaksi esimerkiksi groteskien kaltaisia kirjaimia värkätään aina tapauskohtaisesti tarvittava määrä kutakin otsikkoa, logoa tms. varten.

 

Mutta ei se mitään, Kiinassa kyllä piisaa kalligrafeja piirtelemään kirjoitusmerkkejä uusiksi kirjaintyypeiksi joka otsikkoon ja logoon, ja kuten viereistä kuvasta näkyy, uusi polvi on nousemassa. Tosin tällä uudella kalligrafilla ei ole kädessään enää sivellintä vaan kuulakärkikynä. Jahka hän kasvaa aikuiseksi, Kiinassakin lienevät kalligrafit keksineet tietokoneille käyttöä. (13.10.2010)