Kolmen kappaleen painos

Kirjamuotoisen kirjeen tekeminen on terapiaa siinä missä hiihtäminen.

No mikäs se tässä on? – Tämähän on minun Kiina-kirjeeni. Piti tulla kirja, mutta tuli kirje parille tutulle. Kun ei saatu kustantajaa, luovuin kunnianhimoisimmista asioista hankeessa, ja tein tällaisen kotitekoisen pläjäyksen terapiatarkoituksessa.

Jo muutama päivä sitten sain liimaselillä varustetut paperiniput leikkautetuiksi syrjistään Suonenjoella Koposen kirjapainossa. Ja sitten aloin laittaa niihin kansia, oikein kovia puolisidoksia. Mustaa kloottia selässä ja pikkuisissa kulmissa.

Nämä kuvissa olevat yksilöt kolmen kappaleen painoksestani kuivuivat jo koko eilisen päivän, kun oli Kuopiossa hoitamassa äidin perikunnan asioita kesken lomaviikon. On sekin harraste… Mahaani kouristi, että ajoin tuota Suonenjoki–Kuopio–Suonenjoki -väliä nyt ensimmäisen kerran yksin sitten veljeni kuoleman. Minä olen ainoa koko suvussa, joka inhoaa tai on inhonnut autoilua, mutta minä siinä sitten vain ajelin. Olin varma, että kuolen, ja olin järkyttynyt, kun parkkeerasin takaisin tuohon pihaan iltapäivästä.

Olemme isännän kanssa nyt menettäneet todella lyhyessä ajassa kolme elämiemme tärkeintä ihmistä. Jokunen sukulainen on vielä jäljellä, mutta kyllä nämä nyt tärkeysjärjetyksessä menivät, minkä käsityksemme jäljelle jääneet sukulaiset varmaan ymmärtävät eivätkä koe lausuntoa loukkaavaksi.

Mutta palatakseni terapiakirjeeseeni. Siinä on kuvia tyypillisistä nähtävyyksistäkin, mutta ei ehkä tavanomaisenlaisia. Muita kuin nähtävyyskuvia on enemmän, ja pyrin valitsemaan ne vähän sillä silmällä, että ne esitteleisivät pikemminkin sitä kaikkialla näkyvää, tavallista kiinalaista elämää kiinalaisine erityispiirteineen stereotyppisen matkailu-Kiinan sijaan.

Esimerkkiaukeama on Zhengzhousta, missä kaupungilla palloillessamme huomasimme kadunvarren naistenvaatepuodin rekin päässä kyltin, jossa mainostettiin tuotetta nimeltä ān quán kù 安 全  裤. Merkit tarkoittavat sanatarkasti turvahousuja. Halusimme tietää, mitä ovat ämmäin rättikaupassa myytävät turvahousut. Ne paljastuivat lahkeellisiksi naisten alushousuiksi, vallan pitsein varustettuina. Kymmenen paikallista rahaa maksoivat, eli vähän toista euroa. Pakko ostaa! Turvahousut sentään.

Myyjämies näytti olevan sitä mieltä, että me emme kumpikaan enää tarvinneet noiden housujen tarkoittamaa turvaa, mutta myi ne kuitenkin, koska rahaa sai.

Pyydän kiinnittämään huomiota kannen K50-leimaan. (31.3.2016)