Kuun pimeä puoli

Kott, Aleksandr. Kuun pimeä puoli. Venäjä 2012-2016

Koska jotakuta, ilmeisesti venäläistä trolliosastoa, ärsyttää tämä juttuni televisiosarjasta Kuun pimeä puoli, poistin sen alkuperäisestä paikastaan ja pistän sen tähän nyt uudelleen. Katson uteliaisuuttani, mitä tapahtuu, ja totean, että Putin on saanut paljon hyvä aikaan Pietarin kaupungissa, mutta voisi hän trollitehdastaankin vähän siivota. Nimittäin jostain syystä samaa tahoa ärsytti juttu anoppini uurnanlaskusta. Sen poistin nyt sitten kokonaan, ja totean, että venäläisillä on todella huono maku, kun jonkun ihmisen lähiomaisen kuolemaan liittyvää juttua pitää trollata. Hyi teitä, venäläiset!

Eli alkujaan 13.7.2016: Olen katsonut nyt molemmat tuotantokaudet Aleksandr Kottin ohjaamaan venäläistä sarjaa nimeltä Kuun pimeä puoli. Äsken huomasin, että toinen tuotantokausi on poistettu Yle Areenasta, mutta kerkesin katsoa sen kokonaan ennen tätä.



 

Kuun pimeä puoli, vaikka onkin veneäläisversio alkujaan brittiläisestä ideasta, on tässä muodossaan monella tapaa jotain, minkä vain venäläiset voivat tehdä: samaan aikaan epätoivoinen ja paikoin huvittava. Itse kertomus on tuskallinen, mutta kohtauksissa on pikkuisia juonteita, kerronnassa joitain yksittäisiä kuvia, joiden takia joutuu nauramaan katketakseen. Vain venäläiset voivat sanoa, että elämä on läpitunkemattoman julmaa, ja sekin tapa, jolla siitä luullaan selvittävän, on absurdiuttaan täysin mahdoton, mutta kaiken paskan keskellä on pikkuisia mahdollisuuksia, nimittäin mahdollisuuksia nauraa, joten tehkäämme edes se niinä harvoina kertoina, kun se päinsä käy.



 

Ja herran jestas että niillä on näyttelijöitä siinä maassa! Pavel Deverjanko on mahtava Mihail, hämmästynyt, nokkela, ja sitten täysi paskiainen Punapään ilmestyessä Mihailille Mihail-naamiossaan eli Mihailin ja Punapään osoittautuessa samaksi henkiöksi.



 

Varsinainen kertomus perustuu siis sille, että miliisi Mihail, sekä isä että poika, tulee tekemisiin sarjamurhien kanssa. Mihailien oma hypoteesi on, että jossain on todellakin konkreettinen murhaaja, Punapää, mutta ongelma on se, ettei kukaan muu kuin Mihail(it) ole nähnyt tätä Punapäätä. Hänen/heidän kollegansa arvelevat hänen itse keksineen Punapään. Mutta on sinisilmäinen Katja (kaksi heitäkin), sairaanhoitaja, josta tulee tulevaisuudesa lääkäri sekä historianopettaja, jolla/joilla on usko, että Punapää on olemassa. Mikhail(it) kehittää/kehittävät hypoteesiaan lopulta sihen suuntaan, että jos hänet ja Punapää tapetaan molemmat yhtaikaa, Punapää kuolee, ja hän jotenkin olettaa, että tällöin hän itse jäisi eloon ja saisi vihdoin onnellisen elämän.



 

Sarjassa aikamatkallaan muodollisesti siten, että Mihailit joutuvat auto-onnettomuuteen, joka on tai jotka ovat murha/itsemurha. Heti ensimmäisen tuotanktokauden alussa Mihail nuorempi joutuu vonna 2011 isäkseen vuoteen 1979.
 
Että on mahtavaa ajankuvaa, tässä -70-luvun lopun osuudessa! Etenkin yksi julkiseen saunaan liittyvä tapaus! Tässä sarjassa lapset eivät ole Herran enkeleitä, eivätkä ole Herran enkelitkään. Kuun pimeän puolen lapset muistuttavat ohjaajan sukulaistyttöä Jafar Panahin elokuvassa Taxi Teheran, ja jos joku on ihmetellyt, miten Venäjä ja Iran ovat nyt jotenkin ihmeellisesti löytäneet yhteistä säveltä maailmanpolitikassa, niin tähän se varmaan liittyy eli vissin käsitykseen ihmisen luontaisesta kaksinaisimoraalisuudesta, joka ilmenee jo lapsissa, vaikka he itsekin toivoisivat, että maailma olisi vain yksimoraalinen.

 

Itse asiassa tämä on koko sarjan pointti. Mikhail(it) on sankari vain siksi, että jossain on Punapää, sarjamurhaaja. Hyvä edellyttää pahan, ja pienimmälläkin yksityiskohdalla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Aikamatkalla vuoteen 1979 Mihail pääsee muuttamaan joitain epäkohtia menneisyydestä, mistä seuraa, että tulevaisuus muuttuu joiltain osin ratkaisevasti toiseksi kuin se 'oikeasti' on: Neuvostoliitto ei olekaan hajalla, se on paratiisi, jonne kaiken maailman pakolaiset pyrkivät, ja yhteiskunnallisena ongelma on esimerkiksi juutalaisten paluumuutto Israelista. Jos tavara on huono, ihmiset vilkaisevat valmistusmaata ja toteavat, että totta kai, tehty USA:ssa. No, matkapuhelimet saattava vaikuttaa äkkiseltään huonommilta. Tosin voin kuvitella jonkun toivovan, että puhelimet tänä päivänä nimenomaan olisivat sellaisia kun Kuun pimeän puolen vaihtoehtoisen vuoden 2011 taskupuhelimet, riittävän isoja, etteivät häviä laukun pohjalle, ja kierrettävällä numerolevyllä varustettuja, että sormet varmasti osuvat oikeisiin paikkoihin. Automuotoilu on säilytetty 50-70-lukujen tilassaan, ja että tässä aikamatkan vuodessa 2011 onkin kauniita autoja! Rakennukset ovat hybridejä 2000-luvun sisutuslehtien kuvista  ja 1900-luvun alun venäläisestä avantgardesta. Sarjassa on mahtavia taustoja tältä kuvitteelliselta vuodelta 2011, ennen kaikkea tunnelmaa luovat taivaalla hitaasti lentävät ilmajoukkoliikennevälineet. Mahtava, 1900-luvun ihanteiden mukainen syväterävyys! Osa kerrontaa onkin tällä syväterävyydellä tehtyä. Sillä mikään niin syväterävä kuin 1900-luvun ihanteden mukainen ei voi olla totta, sillä sellainen syväterävyys edellyttää mahdottoman tasaista valoa, sellaista varjotonta kuin näissä po. jaksoissa. Mutta keski-ikäiset naiset ovat vuoden 2011 Neuvostoliitossa yhtä tukevia kuin aina ja pukeutuneet liian pieniin vaatteisiin, korruptio rehottaa ja miliisissä autetaan rosvoja, koska siitä saa lisätienistiä, ja kaikilla, myös parhaissa piireissä, on ryyppykaverinsa. Venäläiset ovat tässä sarjassa viinaan meneviä aikana kuin aikana, niin kuvitteellisessa kuin todessa, ja auton pakoputki on kiinni rautalangalla. On minullakin ollut…
 
Mutta Mihaili(e)n ongelmat eivät muutu missään todellisuuden versiossa.
 
Välillä tässä kertomuksessa etsitään alkuperäistä traumaa, mutta minulle ainakaan ei selvinnyt, miksi Mihailli(en)n elämän ihmissuhteet ovat piipussa. Jotain tekemistä sillä on rikkoutuneen maitopullon ja sen repimän silmänalusen kanssa. Ja toki tässä on isä-Mihailin itsemurha, jota poika-Mihailin voidaan ajatella yrittävän selvittää elämällä samanlaisen elämän kun isä. Mielenkiintoinen olettamus on, että traumat saattavat periytyä sukupolvelta toiselle tarkalleen samanlaisina. (25.7.2016)