Kurjuus on aina vakio?

Hyvinvointivaltio ei näytä tekevän ihmisiä onnellisiksi, mutta se saa heidät voimaan pahoin, jos joutuvat näkemään kehnompia materiaalisia oloja kuin omansa.

Yhden käden sormille mahtuvat ne kerrat, kun minä käyn vuodessa elokuvissa. Elokuva on alkeellinen taiteen laji, jossa teoksen vastaanottaja alistetaan teoksen luojien despootisen tahtoon ja pakotetaan käymään teos läpi vain ja vain tietyllä tavalla, vain ja vain tietyssa ajassa. Siksipä musiikki ja elokuva ovat olleet totalitaaristen järjestelmien suosiossa kautta aikojen. Mutta tänään siis tulin vastoin vakaumistani lähteneeksi katsomaan Kuopion Venäläisen kulttuurin viikon tarjoamaa elokuvaa nimeltä Äiti. Dokumenttielokuvan ovat ohjanneet Pavel Kostomarov ja Antoin Cattin. Se on kohtalaisen tuore, vuodelta 2007.

 

Venäjä on helvetti omien havaintojeni ja näköjään venäläisten itsensä tekemien elokuvienkin mukaan.

 

Monet paikat ovat hyvien steriloidusta Pohjolasta katsottuna helvettejä.

 

Joskaan ihmiset eivät täällä ole yhtään sen onnellisempia kuin Venäjällä. Tai Kiinassa. Itse asaissa ihmiset tuntevat olonsa täällä kurjemmaksi kuin missään.

 

Venäläiset tekevät kärsimyksestä taiteen ja juovat kalkin kuin kalkin aina pohjiaan myöten pyrkimättä tyhjän päiten lieventämään kurjuutta, sillä siitähän vesittyisi taiteellinen vaikutelma. Kiinalaiset puolestaan suhtautuvat tarkalleen päinvastoin. Kärsimys pitää kestää kuin kiinalainen ja pelata kortit tarkkaan, olivatpa ne millaiset tahansa, sillä aina on mahdollista, että jollain kaverilla on vielä huonommat kortit. Peli on kovaa, mutta elämän vastoinkäymisten kestäminen on ihmisarvon mitta - eivät ihmisoikeudet - ihmisoikeudet vain pienentävät voittoja. Tätä mieltä ovat kiinalaiset, ja seurauksena on maailman vaikein yhteiskunta ja älykkäin kansa, sillä tyhmät eivät selviä siellä edes toiselle vuosikymmenelle.

 

Ruokailu meiltä kyllä vähän lykkääntyi sen elokuvan takia, sillä sillä oli negatiivinen vaikutus ruokahaluuni. Mieleeni jopa juolahti, että pitäisiköhän niiden siirtyä siellä takaisin sosialismiin, sillä silloin siellä oli sentään jonkinlainen tolkku. Oheinen kuva on muisto sosialismin ajoilta, puoluekokouskoristeltua Moskovaa 80-luvulta.

 

Mutta sitten jatkoin rauhassa ennen elokuviin lähtöä aloittamaani kirjaa Pop Culture Russia! - Media, Arts and Lifestyle, joka kertoo lähinnä vuoden 1991 jälkeisestä itänaapuristamme. Koska painopiste on Venäjässä, neuvostovallan alkuaikoja ei paljon selitellä, mutta todetaan, että aluksi tarkoitus oli tehdä äärimmäisen kokeellisen avantgardetaiteen keinoin neuvostokansasta maailman korkeakulttuurisesti sivistynein kansa. Kansa vain ei ymmärtänyt avantgardea, joten kurssia jouduttiin korjaamaan kansan älykkyyden mukaan mutta ideologinen oikeaoppisuus säilyttäen, ja niin siirryttiin sosialistisena realismina tunnettuun tyyliin. (26.2.2012)