Lisää kiinalaisista propagandajulisteista

Landsberger, Stefan R.

& van der Heijden, Marien. Chinese Posters. Saksa 2009.

 

"While memories of this recent past may have been forgotten or suppressed, these material traces can serve as a reminder of how easily an art form may be manipulated as

a political tool".

- Shen Kuiyi

Että kiukutti edellinen Landsbergerin kirja muka kiinalaisista propagandajulisteista: kirjoittaja kun ei selvästi edes tiennyt, mikä on juliste, ja oli kuitenkin olevinaan joku Nyky-Kiinan kulttuurin professori Amsterdamin yliopistossa.

Ilmeisesti joita kuita muitakin oli kiukuttanut sama asia, sillä tässä uudemmassa Landsbergerin kokoelmasta tehdyssä kirjassa Landsberger ei puutu varsinaiseen tekstiin ollenkaan, ja varsinaisen julisteiden esittelyn on tehnyt Shen Kuiyi. Kirjassa on viimeinkin nyt pitäydytty propagandakuvissa, eikä yksiseliteisesti uudenvuoden kuvia ole ollenkaan kuten oli edellisessä kirjassa, mikä juuri sai viime kirjassa aikaan epämiellyttävän tunteen, ettei kirjoittaja ollut perillä asiastaan.

Kaiken kaikkiaan kirjan kuvamateriaali on hyvää. Ainoastaan muutama kuva on samoja kuin edellisessä kirjassa.

Shen Kuiyin selostus on oikein hyvä. Hän erottelee kiinalaiset propagandakäyttöön tarkoitetut kuvat kolmeen genreen, joiden funktio ja levittämisen tapa ovat ollet hiukan erilaset.

Yksi näistä on vallankumoukselliset uudenvuodenkuvat, mutta siis yhtä kaikki uudenvuodenkuvat (nianhua 年画). Edellisessä Landbergerin kirjassa väitettiin kaikkia pulskien vauvojen kuvia muka kiinalaisiksi propagandajulisteiksi, mutta tässä ei, ja vallankumoukselliseksi uudenvuodenkuviksikin väitetään vain niitä, jotka selvästi sellaisia ovat. Vallankumouksellisia uudenvuoden kuvia tuotettiin nimenomaan uudeksi vuodeksi eli kiinalaiseksi kevätjuhlaksi kirjakauppoihin ihmisten ostetavaksi, siis juhlakoristeiksi. Ne olivat siis ikään kuin perinteistä enemmän tai vähemmän kertakäyttötavaraa kuten meillä joulukuusen koristeet. Piirustustyyli oli näissä mahdollisimman tavanomainen kansantaiteen tyyli. Tällä tyylillä, jolla minäkin olen propagandakuviani tälle blogile tehnyt, on oikein oma nimensäkin, gongbi (工笔), ja sillä tarkoitetaan tussilla ja siveltimellä ääriviivapiirrettyjä ja sitten kirkkain tasaisin väripinnoin väritettyjä kuvia. Näissä on usein vain pieni punainen teksti alamarginaalissa eikä aina sitäkään.

Silmänpistävää joissain tämän genren kuvissa ovat länsimaiset vaikutteet. Onnellinen koti on länsimaisesti kalustettu ja perheen jäsenet länsimaisesti puettu.

Hauskimpia vallankumouksellisista uudenvuodenkuvista ovat esimerkiksi kuva Shanghain no. 1 tavaratalosta vuodelta 1955 samoin kuin muutkin kaupankäyntikuvat. Samoin mukavia ovat kuvaukset erilaisista kyläläisten tapahtumista kuten ehdoton lempparini, Guo Zhimingin Our prigade leader (1976), jossa kyläläiset ovat kokoontuneet katsomaan tuttunsa esiintymistä televisiossa. Tässä kuvassa parasta ovat lapset, nämä kuvassa kerrassaan elastisiksi saadut ihmisen alut. Kaikkia tovereita kannustettiin varsinkin kulttuurivallankumouksen aikoihin kulttuurin, myös maalausharrastukseen, ja maalaisten tuotoksia esiteltiin näytteyissäkin osituksena siitä, miten kommunismi vapauttaa kenestä tahansa taiteilijan. Tosin ammattilaisten piti hiukan avitella harrastelijoita, että tulos vastaisi sitä, mitä puoluejohtajat odottivat, ja Guo Zhiming oli yksi tällainen avustelija.

Kuten Koreassa, Kiinassakin käytettiin tiettyjä hahmoja edustamaan ihmisryhmä - oli sotilas, työläinen ja maalainen, ja maalainen oli Kiinassakin jokseenkin säännöllisesti nainen. Maalaisnaisista onkin upeita vallankumouksellisia uudenvuodenkuvia kuten neljän kuvan sarja uudesta kyläelämästä (1964, tekijät Xu Jinping & Wang Liuying) sekä Jin Meishengin kaksi upeaa sadonkorjaajia esittävää kuvaa vuodelta 1959, joista varsinkin kuvassa nimeltä A high pile of winter guourds on kerrassaan loistokas valo kurpitsaviidakossa.

Nämä kuvat korvautuivat kuulema 80-luvulta lähtien isoilla valokuvakalaentereilla.

Toinen genre on taideteosten, useinmiten öljyvärimaalausten, reproduktiot (huapian 画片), joihin on reprodusoitaessa saatettu lisätä alalaitaan pienellä punaisella tekstillä jonkilainen iskulause.  Painojäljennöksiä ostettiin paitsi koteihin myös kaikenlaisiin julkisiin paikkoihin kuten virastoihin yms. Toisin kuin vallankumoukselliset uudenvuodenkuvat ne olivat esillä vuosikymmenet. Aiheena oli useinmiten Mao. Taidejäljennöksissä ei tapahdu kehittymistä vuosikymmenten saatossa kuten ei uudenvuodenkuvienkaan tyylissä.

Varsinaisia propagandajulsiteita (xuanchuanhua 宣传画) julkaisitiin aina kulloiseenkin propagoimistarkoitukseen, ja näiden puitteissa tapahtui sitten jonkin verran visuaalista kehitystä aina sen mukaan, missä kulloinkin mentiin. Edellisessä Landsbergerin kirjassa mainittiin ennen Kiinan kansantasavallan perustamista muodissa ollut, saksalaisesta ekpressionismista ammentanut puupiirrostyyli, mutta siitä ei ollut silloin kunnon esimerkkejä. Nyt on. Näistä kansalaiset eivät oikein perustaneet, ja niin vallankumous joutui mukautumaan kansan tahtoon. Myöhemmin viholliset hävitettiin kiinalaisita porpagandajulisteista harmonian tieltä, mutta varhaisissa julisteissa vihollista kyllä demonisoitiin aivan kuten kaikissa muissakin propagandajulisteissa maailman sivu. Jonkin veran tätä esiintyy vielä 50-luvun alussakin.

Kulttuurivallankumouksen aikoihin puupiirroksena toteutettu tai puupiirrosmainen mustavalkoinen tai musta-puna-valkoinen juliste palasi hetkeksi, mutta ilmeisesti se ei saanut suosiota tälläkään kertaa. Vihollinenkin pyrkii kulttuurivallankumouksen julisteisiin takaisin. Yhdessä tällaisessa vihollisen lyömistä kuvaavassa julisteessa, jossa on myös vihollinen kuvattuna, ei vain vallankumoukselliset, on nuijittavana Deng Xiaoping.

Sittemmin televisio korvasi propagandavälineenä julisteet.

Omassa lajissaanhan nämä ovat mahtavia, mutta jos vertaa näitä siihen kuvalliseen ilmaisuun, joka muualla maailmassa oli näihin aikoihin vallalla, niin kyllä pitää ihmetellä, miten Kiina onnistui pysymään tällaisena visuaalisen kulttuurin saarena. Korealaiset saman ajan propagandajulisteet ovat ehdottomasti edistyksellisempiä. Korealaiset onnistuivat jopa integroimaan kuvaa ja tekstiä kohtalaisen taitavasti, mutta kiinalaisilta se sujuu hämmästyttävän huonosti. Jonkinlaista kuvan ja tekstin integrointia esiintyy puupiirrosjulisteissa ennen kommunismin voittoa samoin kuin sitten uudelleen kulttuurivallankumouksen aikana.

Lopuksi Shen Kuiyin tekstin viimeinen lause muistutukseksi kuolevaisuudesta: "While memories of this recent past may have been forgotten or suppressed, these material traces can serve as a reminder of how easily an art form may be manipulated as a political tool". (23.3.2013)