Valeri Harlamov

Lebedev, Nikolai. Legenda no:17. Venäjä 2012.

Kävimme toissapäivänä eli viime sunnuntaina jälleen Venäläisen kulttuurin viikon tapahtumassa, tällä kertaa katsomassa Suomi-Venäjä -seuran vuosittaiseen Kino-Helmikuuhun kuuluvan Nikolai Lebedevin ohjaaman elokuvan Legenda no 17. Aihe on hiukan yllättävä minun katsomakseni elokuvaksi, sillä se kertoo jääkiekkoilija Valeri Harlamovista. Jos maailmassa on jotain, mikä minua ei varmasti kiinnosta, se on urheilu, eikä lajilla ole väliä.

Mutta tämän visualisonti on mahtava. Elokuva alkaa Espanjasta - Harlamovin äiti oli espanjalainen - missä Valeri pienenä poikana Pamplonan härkäjuokun aikaan saa nuppiinsa lähteä pelastamaan härkämassojen jalkoihin jäävää koiranpentua. Sen nuppiinsa saadessaan hän kuulee ja näkee, miten juomaalsit kilisevät pöydällä härkien tömistyksestä. Koko elokuvan ajan juomalasien kiliseminen pöydällä toimii merkkinä kuin Pavlovin koirilla Valerin syöksyä päin vaaraa.

Hän pääsee periaatteessa karkuun, mutta yksi härkä rikkoo suoja-aidan ja puskee samalle sisäpihalle, mille Valeri on paennut. Lapsi lamautuu paikalleen koiranpentu sylissään, mutta pihalle hyppää eno, joka rupeaa taistelemaan härän kanssa aitoespanjaiseen härkätaistelutyyliin. Härkätaistelukohtaus on kuvattu alkuun nopein leikkauksin, sitten lähikuvia ja hidastuksia käyttäen. Sama tapa toistuu tuonnempana kaikissa muissa lasinkilisemisen ehdollistamissa vaaratilanteissa. Ja härkä sitten poistuu paikalta sama tietä kuin oli tullutkin - vaara ohi.

Venäläisiä ja savolaisia yhdistää se, että kun he puhuvat, vastuu siirtyy aina kuulijalle, ja tätä elokuvaa katsottaessa ehkä kannattaa epäillä, mahtoiko Valerin äiti neuvostoisälle tehtyine lapsineen olla käymässä Espanjassa 50-luvun lopussa. Mutta Harlamovin äiti tosiaankin oli espanjalainen.

Tässä on siis tekninen kuvankäytö kuin länsimaisissa action-elokuvissa. Tuo mieleen James Bond -elokuvan Casino Royale. On se ilo katsoa elokuvaa, oli aihe mikä hyvänsä, kun tekijä on sattunut opetustilaan, kun siellä on tehty muoto-opin harjoitustehtäviä.

Mutta tämä tehokkaan, kovan, läntisen muotokielen rinnalle on tuotu jännitteisesti venäläinen muotokieli ja venäläinen huumori. Kun länsimaisen kiekkokaulakon jää on lähes sinistä, neuvotojää on kusen keltaista. On ahtaiksi ikään kuin liian läheltä kuvattuja tuhruisia pukuhuoneita ja märkyyttään kiiltäviä pimeitä asfalttikenttiä, jotka voisivat olla Tarkovskin filmistä. On karikatyyrimäisiä hahmoja kuten tietenkin juopot, Neuvostiliitossa kun ollaan, ja vaikkapa sairaalan lihava matamilääkäri, jonka stressireaktio on vetää lennossa kirkkaanpunaista huulipunaa pärstäänsä. Kun jääkiekkoa tulee televisiosta, telkkareita käynnistetään nyrkeillä ja joku joutuu toimimaan johtojen pitäjänä, koska mitkään vehkeethän eivät Neuvotoliitossa ikinä toimineet täysin insinöörien kuvittelemalla tavalla.

Elokuva päättyy Kanadaa vastaan pelattuun voitokkaaseen otteluun vuonna 1973. Elokuvassa näytetään, miten jopa Harlamovin äitimuorin kotikaupungissa porukka on kerääntynyt katsomaan tätä jääkiekko-ottelua television ääreen. Mutta kuten sanottua, venäläisillä ja savolaisilla on tämä yhtienen piirre siirtää vastuuta viestin vastaanottajalle. Onko joku kuullut, että Espanjassa näytettäsiin jääkiekkoa televisiossa ylipäätään ja olisi varsinkaan näytetty vuonna 1973?

Kun tulimme ulos elokuvateatterista, sanoin isännälle, että sehän oli hyvä. Isäntä vastasi, että ai. Hänen mukansa elokuva oli suunnattu urheilusta mitään ymmärtämättömille naisille. Ja siinä oltiin onnistuttu sivuuttamaan Valeri Harlamovin elämän tragiikka.

Elokuvassa oltiin tragiikan puolella kyllä puututtu valmentaja Tarasovin elämän käänteisiin sikäli kun ne liittyivät Harlamoviin. Mutta Harlamovin oma elämä on jätetty legendansa varjoon. Luotettava lähde kertoo, että tosiasiassa Harlamov taisi olla ei vain ulkomaalaista vaan suorastaan länsimaista taustaansa koulukiusattu tai jotain sinne päin. Lisäksi hän oli pienikokoinenkin, mikä pahentaa tuollaisia tilanteita. Häneltä kuoli useampikin vaimo. Yhden kanssa naimisiin menessään hän kutsui häihinsä suomalaisen puusepän, joka teki silloiset Neuvotoliiton maajoukkueen mailat. Hän ajoi useita vakavia autokolareita, joista tässä elokuvassa on kerrottu yhdestä, muttei siitä viimeisimmästä. Se nimittäin tappoi hänet, ja saattaa olla, että kyseessä oli itsemurha, sillä rysähdys tapahtui samaan aikaan, kun lentokone oli juuri noussut viemään länsimaisille kilpakaukaloille Neuvostoliiton joukuetta, johon Harlamovia ei enää huolittu. (24.2.2015)