Lisää kirjan merkityksestä

Sähköinen tiedonlevityksen tapa voi olla

kilpailukykyinen, vaikka ilmaisena, jos ilmaisuvapautta on rajoitettu. Mutta meillä en oikein usko... Sähköisistä kirjoista on vaikea saada rahaa.

Toissapäivänä aprikoin, että kirjan käsitteeseen kuuluu tietty visuaalinen arvokkuus. Kirja ikään kuin on meidän kulttuurissamme arvokkain kirjoituksen paikka, ja siksi e-kirjat eivät lyö meillä läpi - köppäisyyttään. Tilanne voi muuttua, kunhan sähköisten kirjojen esim. videota sun muuta liikkuvaa kuvaa ja erilaisten kuvan osien tarkempaa ja erisuuntaista tarkastelua hyödyntävien havainnollistamistapojen mahdollisuudet etenkin tietokirjoissa todella havaitaan. Ja ennen kaikkea, kunhan keksitään tapa, jolla niistä voidaan riittävästi rahastaa. Applella ainakin on yritystä tähän.
 

Aamulla luin Radio86:n saitilta, että Kiinassa sähköiset kirjat ovat suosittuja. Mutta: niitä ei ymmärtääkseni kuitenkaan osteta sielläkään. Kiinassa ihmiset ovat tyytyväisiä, jos saavat tekeleitään levitetyksi edes ilmaiseksi.
 

Radio86:n jutussa väitettiin, että painetut kirjat ovat Kiinassa kallita. Eiväthän ne oikeastaan ole. Jo Maon aikoihin oli sääntö, että jokaisessa kaupungissa piti oleman ainakin yksi edullinen valtion Xinhua-kirjakauppa. Kansan korkeakulttuurinen sivistys ei kuitenkaan Kiinassa ollut sellainen kansallisen statuksen kohotusprojekti kuin Venäjällä, toisessa jossain määrin saman ideologian maassa.

 

Tosin on sanottava, että silloin, kun kiinalaiset rupeavat oikein tekemällä jotain kirjaa tekemään, se voi olla melkoinen laitos, ja myönnän, että kerran jätin yhden erikoisesti sidotun teoksen, jota mieleni kovasti teki, ostamatta, koska 太 贵 了.
 

Totta kuitenkin on, että kiinalaiset eivät niinkään osta kirjoja kirjakaupoista. He lukevat niitä siellä, ja kauppiaat, ilmeisesti kommunismiaan, suvaitsevat käytäntöä elleivät suorastaan rohkaise siihen. Chongqingissa kirjakaupoissa oli  suorastaan erillisiä lukusaleja vähän kuin meikäläisissä kirjastoissa. Tosin muualla en moiseen ole törmännyt Kiinassakaan.
 

Meidän kunnallisten kirjastojemme kaltaista systeemiä Kiinassa ei kaiketi ole.
 

Sen sijaan yliopistojen kirjastot, ainakin kirjastorakennukset, ovat usein komeita, kuten juuri Chongqingissa. Mitä niissäkään sitten on, se on tietysti eri asia. Yritin äsken päästä Chongqingin yliopiston sivuille, mutta ruutuun ilmaantui vain varoitus, että saitille meneminen voi vahingoittaa konettani.

 

Ohessa Chongqingin yliopiston kirjasto. Huomaa reikä keskellä pytinkiä. Sellainen pitää olla näin isoissa rakennuksissa, että lohikäärmeet pääsevät lentämään läpi. (29.3.2012)