Elokuva kalmukkien mailta

Manzhejeva, Ella. Lokit. Venäjä 2014.

Kävimme katsomassa Kuopion Venäläisen kulttuurin viikkoon kuuluvan Ella Manzhejevan elokunvan Lokit.

Se oli masentava. Siinä pianonsoitonopettaja Elza on jotenkin ajatunut naimisiin miehen kanssa, jota luulee kalastajaksi. Anoppi ei pidä miniästään Elzasta ja sanoo sen suoraan, itse asaissa vaatii Elzaa häipymään. Sitä paitsi mies ilmeisesti onkin huumesalakuljetta. Elzakin siis haluaisi eroon koko miehestä. Mutta sitten yhdellä keikalla mies kavereineen jäätyykin veneeseensä kuoliaaksi. Silloin Elza on jo raskaana.

Elokuva oli liian karu ja masentava minun nykyiseen elämäntilanteeseni, kun muutenkin olen sitä mieltä, että elämä tällä sinisellä planeetalla on jokseenkin turhaa. Kyllä turhuudenkin kestäsi, mutta kun turhuuteen yhdistyy turha kärsimys, niin mitä väliä tällä on? Sen enempää minun kuin kenenkään muunkaan elämällä?

Näin se vain on. Ja hittoon taide-elokuvat minun muutenkin kurjasta elämästäni. Taide kiinnostaa tasan niin kauan kuin jaksaa arvostaa elämää – taide on elämän arvostamista. Ja minun elämäni nyt on ollut täyttä paskaa viime keväästä. Kurjuus alkoi myyräkuumeella toukokuussa, ja sen jälkeen elämäni on vain synkentynyt  synkentymistään.

Elokuvista tultua syötiin pelmeenejä ja kuunneltiin ortodoksista kirkkomusiikkia Vanhasta Valamosta. Jälkiruoaksi vaniljarahkaa karjalaisten mustikoiden kera. Jotain hyvää sentään... (26.2.2016)