Melkein ulkomailla!

Kiinnostavia näyttelyitä Lappeenrannassa.

Eilen illalla köröttelin mökille. Sää oli vielä ihan hyvä, vaikka oli luvattu myräkkää. Kannettuani rojut autosta kävin uimassa tyynessä järvessä ja menin nukkumaan.


Sillä tänä aamuna oli lähtö Tiitan taksilla kulttuuriretkelle Lappeenrantaan. Sellainen retki oltiin onnekseni sattumalta järjestetty juuri tähän mökkireissuni alkuun. Sillä omia aikojani en lähtisi retkeilemään Lappeenrantaan, se on varma.

 
Aamu ei oikeastaan valjennut. Se oli yöllä tullut, se myräkkä. Sonnustauduin sadetakkiin, kumppareihin ja otin vielä sateenvarjonkin, ja läksi tienposkeen odottelemaan kyytiä.


Lappeenrantaan päästyä keli oli parantunut pilvipoudaksi eli mitä parhaimmaksi kaupunkiretkisääksi. Ohjelma alkoi Lappeenrannan museon näyttelyllä arkkitehti Jalmari Lankisesta, joka on suunnitellut paljon Karjalaan. Itselleni hän on jäänyt mieleen etenki Jaakkiman kristillisen kansanopiston rakennuksesta, mutta tässä näyttelyssä pistivät silmääni Jääsken Säästöpankki (1936) ja Tiuraniemen sairaala (1939), joista viimemainitun tunnistin nyt yllättäen esiintyvän yhdessä Liisa-tätini valokuva-albumin otoksessa.

 
Seuravaksi kävimme lähellä sijaitsevassa taidemuseossa, jossa oli grafiikaltaan näyttävämpi, mutta substanssiltaan vaatimattomampi näyttely Uno Ullbergista. Oli ehkä vähän outoa, että näyttelyssä ei lainkaan ollut puhetta hänen sairaaloistaan kuten Viipurin naistensairaalasta, tai ainakaan minä en huomannut. Tämäkin näyttely kiinnitti huomiotani pariin uuteen seikkaan kuten Jääskessä sijainneeseen Rouhialan voimalaan (1938). Jääskessä on oltu aika edistysmielisiä, siis.


Pistäydyimme myös ortodoksisessa kirkossa, jossa saatoin hämmästellä Jaroslavissa 1794 maalattua Tihvinän Jumalanäitiä.

 
Kaunis, vaikkei mitenkään pröystäilevä, oli presidentti Svinhufvudin huvila Kotkaniemi Luumäellä. Koska talon isäntä on sangen tunnettu, nyt oli tilaisuus tutustua Ellen-rouvaan, joka on ollut taitava käsityöihminen. En tiennyt, että hän oli aktiivinen Martta ja Lotta, jos kohta en ollut tietoinen itsensä Svinhufvudinkaan  suojeluskunta- ja ampumaharrastuksen laajuudesta.


Kuskina ja matkaoppaana toiminut Anne Uppman käytti meitä matkalaisiaan kahvilla ja syömässä mainioissa paikoissa, joiden tietämiseksi, niin, ne pitää tietää - ulkoisesti ehkä vaatimattomissa, mutta sitäkin paremmissa itse asian kannalta. Tässä kun on tosiaankin jo saanut tarpeekseen kaiken maailman designatuista hörhöravintoloista ja -kahviloista.

 
Uukuniemellä oli sitten palatessa sama sää kuin lähtiessä. (3.8.2021)