Uusi typografian perusoppikirja

Middendorp, Jan. Shaping text. Amsterdam 2012

 

"Graphic design is the staging of text and images in space and time to direct and hold the reader's attention."

Tämä Jan Middendorpin teos Shaping text on upouusi typografiaan keskittynyt graafisen suunnittelun oppikirja.
 
Middendorp välttää termiä design, sillä se viittaa, niin, designiin, jolla on hienostelun ja itsetarkoitukselliseen muotoilun sivumerkitys. Ja Middendorp on pragmaatikko. Termillä shaping text hän tarkoittaa viestijän toimintaa hänen ohjatessaan ja vaikuttaessaan viestin vastaanottajaan. Hänen graafisen suunnittelun määritelmänsäkin on, ettenkö sanoisi, propagandapainotteinen. Se alkaa sillä, että graafinen suunnittelija pistää kuvia ja tekstejä sekaisin, mutta Middendorp korostaa viestin vastaanottajan pitämistä viestin otteessa ja tämän viemä aikaa.
 
Tässä on aivan uudentyyppinen kuvamateriaali. Hyvä. Koska kuvien oikeuksia on usein vaikea saada, paitsi kavereiltaan, tämän kirjan tekijän kaveripiiri näyttäisi koostuvan melko lailla taideprojekteihin keskittyneistä henkilöistä. Kirjassa kyllä pidetään kiinni tiukasti siitä, että graafinen suunnittelu itsessään ei ole taidetta: graafinen suunnittelu tehdään toimeksiannosta asiakkaalle, ja sillä on kohderyhmä, jonka jäsenet eivät välttämättä muistuta graafista suunnittelijaa itseään lainkaan. Graafiselta suunnittelijalta vaaditaan siis kykyä eläytyä hyvin monenlaisiin ihmisiin. Muinoin, kun graafiset suunnittelijat saattoivat mieltää itsensä 'graafisiksi taiteilijoiksi', saatettiin puhua oman tyylin löytämisestä ja siinä pitäytymisestä jotenkin arvokkaana asiana. Middendorp muistuttaa, että jos mainostoimistossa joku suunnittelija on liian kiireinen, tilalle hyppää toinen ja jatkaa justiinsa siihen tyyliin kuin edellinen on aloittanut, ja tähän kykeneminen on ansiokasta.
 
Middendorp toteaa typografiassa vallitsevista lukuisista säännöistä, että ne eivät ole elämän ja kuoleman kysymyksiä kuin opastesuunnittelussa, mutta jos niitä ei osaa rikkoa harkiten, voi paitsi työ mennä pieleen myös tulla tehneeksi itsensä naurunalaiseksi. Tästä tekisi mieli päätellä, että Middendorp suhtautuisi jotenkin hyvinkin liberaalisti typografisiin normeihin. Tuota...ei. Hän on aika jyrkkä. Esimerkiksi vähänkään pidemmistä versaaliteksteistä hän sanoo, että ne ovat luettavia (engl. legibility) siinä mielessä, että kirjainmuodot ovat erottuvia, mutta eivät siinä (engl. readibility), että ne ovat epämiellyttäviä lukea, mistä seuraa, että ihmiset eivät yksinkertaisesti vain sitten lue niitä. Kavennetuista kirjaimista, toisista typografian opettajien pannaan julistamista kirjaimista leipätekstissä, Middendorp antaa oikein ohjeen, miten itse voi kokeilla, miten lukukelvottomia ne ovat.
 
Kirjasta löytyvät siis tavattoman raikkaasti esitettyinä aivan kaikki typografian perusteet x-korkeuden merkityksestä, välistämisestä, palstaleveyksistä...Ja avantgardistisia käsityksiä kirjaintyyppien luokittelusta.
 
Rakenteeltaan kirja on selkeä, ja erityisen hyvinä pidän oikein omiin lukuihinsa sijoitettuja selvityksiä typografian eri käyttöalueista, jotka tosiaankin ovat lisääntyneet sitten edellisten tällaisten yleisoppikirjojen. Ja pääasia näissä eri alueissa on se, miten ne eroavat tekstille asetettavilta vaatimuksiltaan tai vapauksiltaan. 
 
Mukana on myös hiukan asiaa lukemista koskevista tutkimuksista. Tämä on ensimmäinen kirja, josta olen löytänyt painettuna itse tällä blogilla usein toistamani väitteen, että kulttuurimme on niin kirjoituskeskeinen, että ne, joilla on lukemisvaikeuksia, ovat hyvin haavoittuvassa asemassa.
 
Muutenkin Middendorp ottaa kantaa typografiassa vallitsevaan tilanteeseen, jossa on monia ulottuvuuksia ja  keskenään ristiriitaisiakin piirteitä. 
 
Lopusta löytyy lyhyt selvitys ladontatapojen kehityksestä, ja se on riittävän yksityiskohtainen ollakseen kiinnostava muttei liian syvälle menevä että olisi ikävystyttävä.
 
Kirjan taitto on ehkä pikemminkin iltapäivälehti- kuin kirjamainen, millä on kaiketi pyritty kevyeen vaikutelmaan. Hiukan iltapäivälehtimäisiä ovat myös jotkut otsikot kuten "Capitalis monumentalis, Hollywood's darling", ja leipätekstissä on puhekielimäisiä huudahduksia kuten "Such irony!".  
 
Mutta tarpeellinen kirja. Toivottavasti maamme nuoriso löytää tämän. Suomentaahan tätä ei tarvitse, kun nuoriso osaa englantia niin hyvin.
 
Kaikki nämä viime päivinä lukemani graafisen suunnittelun alan kirjat ovat olet jotenkin kotoisin Hollannista. Aivan älyttömän hyviä kirjoja! Pitääköhän minun tässä vanhoilla päivilläni vielä lähteä Hollantiin... (21.1.2012)