Mielikuvitus ja sen hinta

Silmäänpistävintä 

mielisairaissa kuvien tekijöissä oli heidän tyytyväisyytensä tuloksiinsa. Toinen heistä teki kuvia pelastaakseen maailman ja totesi, että hänen työnsä alkaakin jo olla valmis, sillä hän on jo saanut aikaiseksi maailmaan rauhan eikä tappoja ja murhia enää esiinny.

Viime viikolla tuli pariinkin kertaan, viimeksi eilen illalla, televisiosta ohjelma Hans Prinzhornista ja hänen mielisairaalapotilaiden tekemistä kuvista keräämästään kokoelmasta.

 

Ohjelmassa esiintyi myös kaksi nykypäivän hullua, jotka kertoivat kuvien tekemisestään. Silmäänpistävintä oli heidän tyytyväisyytensä tuloksiinsa. Toinen heistä teki kuvia pelastaakseen maailman ja totesi, että hänen työnsä alkaakin jo olla valmis, sillä hän on jo saanut aikaiseksi maailmaan rauhan eikä tappoja ja murhia enää esiinny. Nämä henkilöt olivat myös hyvin ’tuotteliaita’. Toinen oli kuvauspäivän aamuna tehnyt jo 30-40 piirrosta. Hän kertoi, että töiden valmistuttua hän joskus pohtii, onko tyytyväinen vai ei, ja tulee kuulemma aina siihen tulokseen, että työ on oikein onnistunut.

 

Ohjelmassa selitettiinkin mielisairaiden pyrkivän kuvillaan nimenomaan muuttamaan maailmaa. Psykoosi selitettiin ohjelmassa maailman romahtamiseksi. Potilaiden tehtävä on sen jälkeen rakentaa maailma kokonaisuudessaan uudelleen, ja he pyrkivät tekemään sen niin järkevillä periaatteilla kuin mahdollista. Ja kieltämättä heidän tuotoksissaan on vallalla merkillinen, mutta järkähtämätön johdonmukaisuus. Massiivisimman maailman Prinzhornin kokoelmassa lienee luonut Grebing-niminen mies, joka oli rakentanut mielikuvituskauppaimperiumin. Lisäksi hän oli laatinut huikean kalenterin, jossa hän oli pyrkinyt hallitsemaan ei ainoastaan aikaa vaan kenties koko ikuisuutta pitkälle tulevaisuuteen, jota hän siis pyrki ennustamaan. Hän oli laatinut uskomattoman kauniita lomakkeita sun muita luetteloita, joissa hän käytti itse kehittämiään symboleita.

 

Karl Genzel puolestaan oli tehnyt polynesialaisilta näyttäviä puuveistoksia, joissa hän sovitti sukupuolet yhteen. Veistokset olivat toisaalta koomisia, toisaalta irvokkaita. Vähiten näitä ominaisuuksia oli veistoksessa, jossa Kristus synnytti itselleen seuraajaa.

 

Kiistatta lahjakkain ohjelman esittelemistä mielisairaista oli Bühler-niminen alkujaan takorautaseppä, joka oli aikoinaan eli vuonna 1893 voittanut Chicagon maailmannäyttelyssä palkinnon portillaan. Hänellä siis oli myös muodollista koulutusta, ja hän olikin taitava piirtäjä. Viivankäyttö hänen kuvissaan on hallittua, ja kuvat ovat rakenteellisesti kehittyneitä. Kuvat ovat jo noilla ominaisuuksillaan niin kauniita, että se, mitä ne esittävät, on sivuseikka. Mutta hän uskoi olevansa lääkärinä mielisairaalassa, jossa oli potilaana. Hän piti tarkasti kirjaa sairaalan potilaista ja laati heistä raportteja.

 

Koska Prinzhornin kokoelma on 1900-luvun alusta, naisia esiintyy vähänlaisesti. Else Blanckenhornilla oli hyvän perheen tyttärenä varaa jopa vähän vaativampaan tekniikkaan, eli hän teki myös öljyvärimaalauksia. Niitä ihaili kuulemma jo aikalainen Ludvig Kirchner. Ekpressiivisyydessään Blanckenhorn saattoi jopa ylittää Kirchnerin, ammattitaiteilijan, joskin jos pitäisi mainita ammattitaiteilija, jonka töitä Blanckenhornin maalaukset eniten muistuttavat, mainitsisin Wassily Kandinskyn teokset suurin piirtein Der blaue Reiterin ajoilta. Mutta jotkut Blanckenhornin piirrokset ovat nimellisarvoiltaan tähtitieteellisiä rahoja, joiden kuvituksena on siivekkäitä, ihmiskasvoilla varustettuja olentoja. Ohjelmassa olentoja sanottiin enkelimäisiksi, minusta ne näyttivät lintumaisilta. Ohjelmassa oletettiin, että olentojen jalat olivat yhdessä siveyden varmistamiseksi. Minusta näytti siltä kuin siten oltaisiin yritetty saada aikaan pyrstömäinen vaikutelma. Blanckenhorn teki rahoja, että niillä oltaisiin voitu ostaa kuolleet avioparit haudoista.

 

Tänä päivänä maailmassa esiintyy mielestäni hyvin vähän mielikuvitusta, mistä johtuen maailma on hirmuisen ikävystyttävä paikka. Jotenkin kammottavaa on, että eniten mielikuvitusta näyttää olleen viime vuosisadan hullujen kuvissa. Harmi, että heidän piti maksaa siitä niin kova hinta kuin mielisairaus. Ja he elivät maailmansotien aikana. Monet heistä tuhottiin natsien rodunpuhdistusoperaatioissa, joiden hulluus taatusti ylitti noiden hullujen hulluden.

 

Mielisairauden hinta piti lopulta maksaa myös itsensä kokoelmaan kerääjän, lääkäri Hans Prinzhornin. Hän sairastui depressioon. (27.4.2009)