Mikä se sellainen kirja on?

Kirjojen olomuodot sen kun muuttuvat.

Maailmassa vallitsee suuri erimielisyys monienkin sanojen merkityksestä, ja siksipä ihmetyttääkin, että sanalla 'kirja' on onnistuttu tarkoittamaan samaa asiaa, vaikka kirjojen fyysinen muoto on kovastikin muuttunut aikojen saatossa.
 

Kirja on tietyn yhtenäisen, mutta riittävän monimutkaisen merkityssisällön käsittävä kokonaisuus. Kirja on ollut kirja, kun se on ollut kasa savitauluja, mutta se ei ole ollut esim. steela. Kirja oli kirja, kun se oli papyruskääröjä, ja se oli kirja, kun siihen tulivat käännettävät pergamenttisivut, mutta se ei ollut kirja, jos sivut olivat pronssilevyä kuten täysin palvelleen legioonalaisen legioonalaispassissa. Teksti on voitu painella saveen syvänteiksi, piirtää ruokokynällä tai hanhensulkakynällä. Ja se saatettiin monistaa irtokirjakkeilla. Kirja pysyi kirjana, kun irtokirjakkeet hävisivät ja muuttuivat vaikkapa nyt offset- tai flexopainolevyiksi. Kirja on edelleen kirja, jos se on riittävän monimutkaisen ja riittävän pituisen yhtenäisen kokonaisuuden sisältävä, vaikka sen muoto olisi sähköinen. iPadeihin saa e-kirjoja, joissa on 'kääntyilevät' sivut kirjaa imitoivassa ulkoasussa, mutta siinä kohti tekee mieli kysyä, ovatko ne  kirjoja, sillä ulkoasu ei ole riittävän hiottu. Mutta iPadissä oleva monisivuinen tuotos, jonka 'sivut' eivät edes tunnistu sivuiksi ja etenevät hipaisemalla, on kirja, jos sen ulkoasu on riittävän kunnioitettava.
 

On olemassa koko joukko aivan yksiselitteisesti kirjoiksi määriteltäviä objekteja, joissa ei ole tekstiä ollenkaan, mutta on riittävän hiottu ulkonäkö.
 

Kirjan käsitteeseen näyttäisi liittyvän tietty ammattimainen visuaalinen asu. Tästä johtunee, että monet omakustanteet saavat osakseen halveksuntaa - niitä ei pidetä oikeina kirjoina, koska ne ovat sen näköisiä kuin ovat. Kirjan pitää jollain kriteerillä arvokas objekti, ja ulkonäön kuuluu kertoa sisällöstä. Kirja voi olla rahallisesti halpa, mutta kyllä joku ulkonäössä sen kertoo, jos kyseessä on taiteellisesti tai tieteellisesti merkittävä tekele. Roskakirjallisuudenkin tunnistaa. Amerikkalaiseen roskakirjallisuuteen pistetään kanteen lakkoja ja foliointeja, että sitä ostavat voisivat arvostaa ostostaan. Paperin käyttöönottoa Euroopassa hidasti aikanaan se, että sitä ei pidetty aluksi riittävän arvokkaana kirjoihin. Mutta siten tiedon prestiisi korvasi pergamentin arvon. (27.3.2012)