Oma karvalankamatto

Tämä on ensimmäiseltä kudontabuumiltani 1990-luvulta.

Matot ovat kohtalaisen helppotekoisia tekstiilejä, ja lisäksi vielä käyttökelpoisia. Eivät jää kaappiin seisomaan niin helposti kuin muut kudonnaiset.

 

Eilen ajauduimme Lapinlahdella Väärnin pappilassa tekemisiin Anna Halosen mattojen kanssa, ja tuli mieleeni omatekemäni karvalankamatto vuosikymmenten takaa. Se on vieressä. Matto on pesun – ja  käyttökelpoisuudestaan huolimatta ehkä parin vuoden kaapissa taiteltuna olemisen – jäljiltä vähän ruttuinen, mutta kuvasin sen silti nyt tähän…

Tässä on vähän jugendfiilistä, vaikka tämä on tavallinen kuvikas. Tässä ei ole pujotuksia kuten Anna Halosen matoissa, joskin minulle kyllä pujottelukin sopii, jopa rättimatoissa.

Karvalankamattoja en ole tehnyt tämän enempää ellei sitten yhtä kynnysmattoa lasketa mukaan. Ja yhtä ryijymattoa. Karvalankamattojen tekeminen on kallista – langat ovat kalliita. Yksi ratkaisu olisi opetella toden teolla kehräämään ja kehrätä itse karvalankansa.

Kehrääminen vain on taitolaji, ja sitä pitäisi treenaamalla treenata. Enkä minä ole malttanut… Helena Konttinen kertoo Sarlinille teoksessa Eräs meidän ajan profeetta, että kun hän oli saanut lukutaitonsa reilaan, hän luki joka ikisessä tilaisuudessa kun vain suinkin saattoi, esimerkiksi kehrätessään. (9.6.2019)