Adrian Frutiger

Osterer, Heidrun & Stamm, Philipp. Adrian Frutiger. Typefaces. The Complete Works. Saksa 2009.

Tämän hämmästyttävän teoksen lukeminen vei minulta puolisen vuotta. Sivukoko on B4-luokkaa, ja sivumäärä neljä ja puoli sataa. Teoksen ovat koonneet Heidrun Osterer ja Philipp Stamm, ja se käsittelee ihmiskunnan historian luultavasti toiseksi suurimman typografisen neron Adrian Frutigerin tuotantoa. Suurin typografinen nero lienee ollut Giambattista Bodoni.

 

Kirja koostuu useammanlaiista aineksista. Tämähän olisi hirmuinen riski, elleivät asialla olisi graafiset suunnittelijat omalla toimialueellaan. Nyt tämä heterogeeninen materiaali on eroteltu toisistaan niin tyylikkäästi kuin ikinä graafisen suunnittelun keinoin irtoaa kirjan yhtenäisyyden vain korostuessa.

 

Lukujen pääotsikkoina ovat kuitenkin aina Frutigerin suunnittelemien kirjaintyypien nimet – joko totetutettujen tai luonnosasteelle jääneiden, ja luonnosasteet on myös eroteltu nimellä ‘projektit’ sekä tietysti graafisesti. Kiinnostavimpia ovat joka kirjaintyyppiin liittyvät itsensä Adrian Frutigerin muistelot, jotka ovat aina heti kaiken kutakin kirjaintyyppiä käsittelevän materiaalin alussa.

 

Adrian Frutiger eli - ja elää edelleen - kautena, jona typografiassa tapahtui jatkuvalla syötöllä teknisiä loikkauksia, ja hän tuli tehneeksi kirjaimia aina irtokirjakkeina ladottavista metallikirjakkeista kuumaladontaan monotype- ja linotypelaitteilla ja niistä edelleen erilaisiin valoladonnan kehitysvaiheisiin ja viimein digitaaliseen ladontaan eri asteillaan. Jokainen tekniikka aina IBM:n pallokirjoituskoneen kirjaintyyppiä myöten on selitetty hartaudella, johon vain saksalaisella kielialueella pystytään. Ehkä kuitenkin liian vaikeasti... Tällaisia teknisiä selitysosioita on toista kymmentä.

 

Lisäksi jokaista kirjaintyyppiä on vertailtu eri kehitysvaiheissaan, esim. kun alkujaan metallikirjakkeiksi suunniteltu kirjaintyyppi on muokattu valoladontaan ja sittemmin digitalisoitu. Muutokset ovat joskus olleet suuria. Lisäksi Frutugerin kirjaimia on vertailtu muihin muotokieleltään lähellä oleviin. Kiinnostavia ovat myös klassikkokirjaintyyppien muokkaukset uusiin tekniikoihin, jota Frutiger myös teki - siinä Frutiger ei ehkä ollut kovin hyvä. Niistä tuli helposti enemmän 'frutigereita' kuin sitä alkuperäistä. Frutigerille nimittäin ovat tietyt jutut aika tyypillisiä. Esim. gemena a:n silmukka ei kovinkaan herkästi liity ylälaidastaan kaarella runkoon, eikä koukuihin, kuten vaikkapa juuri gemena a:n, ilmaannu 'kyynelpisaraa', ellei ole pakko.

 

Vuonna 1928 syntyneestä Adrian Frutigerista olisi hänen isänsä mielestä pitänyt tulla sokerileipuri, mutta onneksemme noin ei käynyt, vaan Adrian Frutiger sai huippukoulutuksen kotiseudullaan Sveitsissä, missä oli silloin hyvää vauhtia kehittymässä uusi typografian tyylisuunta, kansainvälisen tyylin tai sveitsiläisen tyylin nimellä nykyisin tunnettu. Vaikka Frutiger oli välillä eri mieltä opettajiensa kanssa esim. kirjainvälistyksen määräytymisestä, hän säilytti pitkälle uraansa suhteensa opettajiinsa Walter Kächiin, Alfred Willimanniin ja ennen kaikkea Emil Ruderiin, jolla tuli olemaan vaikutuksensa myös Universin kehitykseen.

 

Valmistuttuaa Adrian Frutiger sattui kuitenkin saamaan työpaikan Ranskasta, kirjainvalmistajalta nimeltä Deberny-Peignot.

 

Deberny-Peignot'lla vaikutti ennestään eräs gigantti, nimittäin A. M. Cassandre. Frutigerin ja Casandren kemiat eivät ilmeisesti käyneet aivan yksiin. Cassandre kuului edelliseen sukupolveen, eikä hänellä sitä paitsi ollut typografiaan varsinaista koulutusta. Frutigerin mukaan Cassandre oli taiteilija. Typografia ei ole taidetta.

 

Cassandre oli luonut uransa ennen kaikkea julisteilla, mutta kyllä hänenkin kirjaimensa edelleen näkyvät. Kosmetiikkahyllyistä on tuttu Yves Saint-Laurentin logo, joka on Cassandren tuotantoa - Frutigerin tuotantoa puolestaan on Shiseido. Huolimatta yksiselitteisestä menestyksestään Cassandre ei enää sotien jälkeen ollut yhtä suuri tähti kuin 20-luvulla. Yves Saint-Laurentin logo on vuodelta 1967, ja kuka tahansa nykyajan graafikko olisi ihan tyytyväinen, jos olisi suunnitellut tuollaiselle asiakkaalle logon, joka tulee olemaan käytössä seuraavan puoli vuosisataa. Mutta Cassandre piti hyvänä päättää päivänsä oma-aloitteisesti seuraavana vuonna.

 

Kirja on sydäntäsärkevän kaunis jokaista yksityiskohtaansa myöten. Tyylikäs sidosasu ja päällyspaperi. Äärimmäisen kurinalainen, mutta vaihtelua tarjoava gridi. Elegantti väriskaala. Leipätekstinä on Frutigerin Egyptienne F, joka toimii yllätävän hyvin, mutta se ei olekaan nimestään huolimatta egyptienne. Paperikin on Munken Pure, 130g/m2 eli aika jyhkeä kirjakäyttöön.

 

Kun graafiset suunnittelijat suunnittelevat jotain toisilleen, niin kyllä siitä jonkun näköistä tulee.

 

Jotenkin toivon, että tähän kirjaan eivät tartu ihmiset, joiden käsityksen mukaan universumin eksistenssi ei perustu antiikvaversaali-N:ien oikean yläkulman päätteille. Siinä menisi vain helmiä sioille…

 

Yhtä kaikki, tämä on ollut niin läntistä ja rationaalista, että minun on pitänyt laittaa bigos hautumaan jo tunti sitten. Nyt pistän kletzmeriä soimaan ja alan valmistaa sernikiä. Mutta illaksi laitan jäihin Cassandren muistoksi aitoa shampanjaa.

 

Ja Ukrainassa se on syntynyt kyllä Cassandrekin... (21.10.2011)