Päästäisistä ja juustokakuista

Maailman viestinnässä on joskus tapahtunut suurempaakin käymistä kuin näinä meidän visuaalisesti onnettomina aikoinamme.

Alkaa olla päästäinen voiton puolella. Tosin tällä kertaa päästäisistä päästiin, koskapa emme menneetkään hiirenpaskanlapiointiin Suonenjoelle – isäntä kävi siellä ennen minun Savoon saapumistani toteamassa, että putket olivat jäässä. Joten vietimme pääsiäisen Kuopiossa.

 

Ja mikäpäs tässä. Ensinnäkin kaupunkiin saapui eräs vanha ystäväni Itä-Hämeen ajoilta. Sitten shoppailin. Ja kokkailin. Ja ennen kaikkea tänne olivat vihdoin ja viimein tulleet kirjat, jotka olin hiihtolomaksi tilannut – ei ole enää Amazonkaan entisensä…

 

Yksi kirjoista on Josef Müller-Brockmannista. Sitä lukiessa olen joutunut toteamaan, että olen syntynyt kurjimpaan mahdolliseen aikaan. Olisi pitänyt syntyä 10-luvun puolen välin tienoissa kuten Müller-Brockmann. Niihin aikoihin maailmassa ja graafisessa suunnittelussa tapahtui. Silloin maailmassa oli ihmisiä, joita kiinnosti jokin ja jotka suhtautuivat kiinnostuksenkohteeseensa antaumuksella, minkä seurauksena syntyi jotain jälkeä.

 

Mediassa, jonka sisällöstä vastaavat kirjoittavat toimittajat, jotka lienevät pääsääntöisesti juristien ohella visuaalisesti lahjatomin ihmiskunnan osa, väitettän, että maailma olisi visualisoitunut visualisoitumistaan ja että nyt elettäisiin jotenkin erityisen kuvapainotteista aikaa. Roskaa. Graafinen suunnittelu on nykyisin jotakuinkin typerin asia, mihin ihminen saattaa ryhtyä. Minun elinaikanani on toki tapahtunut hirveästi viestintäteknologista kehitystä, mutta siitä ei ole seurannut mitään, mikä olisi visuaalisesti jostain kotoisin. Ja siitäkin, mihin jotain toivoa asetettiin, se on kaikki pois karissut. Esimerkiksi kun minä olin nuori, nettiin tehtiin kaikkea hienon näköistä. Nyt kaiken pitää tulla suoraan koodista, koska kukaan ei viitsi odottaa kuvien latautumista. En ainakaan minä…

 

Maailman virtualisoitumista on alettu jopa pilkata. Hesarissa oli nyt pääsiäisen seutuun pilapiirros, jossa isäntä ilmoitti emännälle, että tämän tilaama lammaspaisti on tullut sähköpostiliitteenä. Tähän liittyen on kylläkin kerrottava, että olin sattuneesta syystä päässyt lähtemään pääsiäisen viettoon Pohjanmaalta vähän etuajassa. Minulla on eräs pikku heikkous, nimittäin kakut ynnä muut leivokset – mitä enemmän rasvaa ja sokeria, sen parempi. Kun olin jo Savossa, oli työpaikan kahvilassa kaupan passionhedelmäjuustokakkua. Ja tosiaan, kiltti kollega lähetti minulle sen sähköpostissa. Kiitos, kiitos! Virtuaalisessa juustokakussa sitä paitsi on eräs loistava ominaisuus ylitse oikean, nimittäin se, ettei virtuaalinen juustokakku lihota.

 

Korjasin kyllä tämän ’epäkohdan’ tekemällä ehdan juustokakun ihan itse. (5.4.2010)