Pelastava enkeli Pohjanmaalta

Itse olen vanhoilla päivilläni täysin kyllästynyt tavarapaljouteen, mutta 

niukkuudesta tuskin saadaan yleistä ihannetta.

Niin siinä sitten kävi, että saunomisen MM-kilpailut siirtyvät Heinolasta Pohjanmaalle ja saman tien julkiselta yksityiselle sektorille, mikä on oikein. Pelastavana enkelinä toimii itse Vesa Keskinen.

 

Pohjanmaalla ilmestynee jopa hieman enemmän kuin muualla maassa ilmaisjakelulehtiä. En lue niitä, paitsi Pohjanmaalla ilmestyvää Ykköset -lehteä, joka on Vesa Keskisen ihan oma lehti. Vilkaisen Pohjanmaalla ollessani läpi joka numeron, sillä Vesa Keskinen on mielenkiintoinen ilmiö. 

 

Paitsi suurimman osan lehteä vieviä Keskisen oman kaupan tiedotteita Ykkösissä on runsaasti kaikenlaisia muitakin ilmoituksia kuten vaikkapa uskonnollisia ilmoituksia. Ja Pohjanmaallahan piisaa uskonnollisia ilmoittelijoita. Olen pitänyt pientä tilastoa, ja keskimäärin tässä joka torstai ilmestyvässä julkaisussa on kuusi ilmoitusta per jokainen niillä main toimiva vapaa uskon suunta (helluntailaiset, vapaa kirkko ja baptistit). Silloin tällöin ilmoittelee luterilainenkin kirkko jostain erikoistapahtumasta. Nämä ovat alkuosassa lehteä. Lopussa on noin sivun verran seksi-ilmoituksia, joissa on oikein kuvat. Lisäksi lehdessä on runsas autoliite. Toimituksellistakin aineistoa on, mutta sitä ilmeisesti tehdään hädin tuskin peruskoulupohjalta, ja sen silmään pistävin piirre on komiikka, joka saattaa hyvinkin olla tahatonta.

 

Tätä ei pidä millään muotoa tulkita kritiikiksi Keskisen työtä kohtaan. Hän on onnistunut tekemään elämässään, mitä on halunnut, toisin kuin minä, joten pakko minun on häntä arvostaa.

 

En yleensä lue naisenlehtiä, mutta mökillä sattui olemaan niitä useampaa lajia, ja niinpä kävin läpi niitä tuossa kuun vaiheessa oikein urakalla. Ne eivät asiasisällöltään juurikaan eronneet Keskisen Ykkösistä. Yksi aihe on kaikissa ylitse muiden: tavarat. Toimituksellisestakin aineistosta 90% koostuu tavalla tai toisella tavaroista meikäläisissä naistenlehdissä.

 

Omituisinta on, että suomalaisissa naistenlehdissä on edelleen paljon puhetta sisustamisesta, vaikka se on jo aivan passé.

 

Muistan, kun sisustusbuumi syntyi. Osteskelin itsekin vuosituhannen vaihteen muutamana vuotena noita uudenlaisia ranskalaisia sisustuslehtiä, sellaisia kuin Marie Claire Maison, Résidences ja Maison Francaise. Niissä oli upouutena piirteenä se, ettei niissä puhuttu lainkaan ihmisistä, jotka esitellyissä asunnoissa asuivat. Oli erittäin harvinaista, että jossain noiden lehtien numerossa oli toimitukselliseen aineistoon kuuluvassa kuvassa ihminen. Missään tapauksessa ihmisiä ei ollut ikinä kansissa, mikä oli huikaisevassa ristiriidassa sen vielä silloin vallinneen yleisen kuvajournalistisen normin kanssa, että lehden kannessa pitää olla ihminen, mieluummin nainen kuin mies, ja jos syliin saadaan lapsi, niin aina parempi myynnin kannalta, mutta jos ei saada, niin kissa tai koira ajaa melkein saman asian.

 

Nykyisin ihmisiä löytyy kansikuvista tuskin muualta kuin miestenlehtihyllystä.

 

Olen säilyttänyt näytekokoelman noista ranskalaisista vuosituhannen vaiheen sisustuslehdistä.

 

Samoin kuin Francis Baronin art directoimista Italian Vogue –lehdistä 80-luvulta, joissa ihmiset vähenivät kuvioista, vaikka kyseessä oli periaatteessa rätteihin perustuva muotilehti. Koko lehden taitto perustui bauhausilaisiin/kontruktivistisiin muoto-opillisiin rakenteisiin, mutta ilman noiden muoto-opillisten ideoiden syntyaikojan fotomontaaseja. Lehdessä saattoi olla muotijutussa kokosivun kuvia, joissa oli vain tyylikästä pintarakennetta.

 

Olen säilyttänyt myös muutaman aivan ensimmäisistä Image –lehdistä samoilta ajoilta. Ja joitain Interview –lehtiä, vaikka Interview perustuikin nimenomaan ihmisiin, mikä ei ollut enää kovin edistyksellistä sinänsä, mutta julkkiksiin perustui koko Andy Warholin tuotanto muutenkin. 

 

Keskisen Ykkösiä en ole säästänyt...

 

Liikuttava piirre nykyisissä naistenlehdissä on se, että vaikka suurin osa lehdistä kehuu kilvan milloin mitäkin tavaraa, silloin tällöin muistutetaan henkilöjuttujen muodossa 'vaihtoehdoista', jonkinlaisista jättäytymisistä oravanpyörän ulkopuolelle. Mutta rinnastuessaan tavaramaailmaan nuo ihmiset alkavat vaikuttaa pikemminkin säälittäviltä häviäjiltä kuin sankareilta, jollaisina juttujen kirjoittajat kaikin voimin haluavat heidät esittää. Jutun luettuaan sitä sitten toteaa, että nuo ihmiset tulevat epäonnistumaan yrityksessään - viimeistään tähän johtopäätökseen tulee, kun kääntää sivua palstalle, jolla esitellään jälleen uusia kodin tavaroita, vaatteita tai meikkivinkkejä. (10.8.2010)