Surullisia poismenoja

Otso Kantokorpi 1957-2018

Per Kirkeby 1938-2018

Päivän suru-uutinen oii se, että Otso Kantokorpi oli kuollut eilen 11.5.

Se merkitsee sitä, että maassa ei ole enää yhtään kunnollista taidekriitikkoa.

Kantokorpea ei oikeastaan kiinnostanut kirjoittaa mistään, minkä establismentti oli jo julistanut 'hyväksi taiteeksi'. Hän jopa arvosteli niitä prosesseja, joilla establismentti määräsi sen, mikä on hyvää taidetta, ja osoitti aika usein, että establismentin taidepuheessa oli kyse lähinnä yksittäisten henkilöiden vallankäytöstä – siitä, kuka saa määrätä, kuka on taiteilija ja kuka ei – eikä oikeastaan koskaan siitä, mitä teoksissa väitetään. Kantokorpi kirjoitti itse nimenomaan siitä, mitä taideteoksissa oli.

Niin hullua kuin se onkin, valtakunnan paras kuttuurilehti on jo jonkin aikaa ollut Kirkko ja kaupunki, ja aika pitkälti juuri Alastoman kriitikon eli Otso Kantokorven ansiosta, joskaan ei toki pelkästään. Toinen Kantokorven viimeaikainen media oli Kansanuutiset. Eli aika mensuvaaralainen yhdistelmä, joka herättää kysymyksen, missä lienevät Kantokorven sukujuuret.

Toinen melko murheellinen asia, joskaan ei yhtä murheellinen kuin Kantokorven poismeno, oli se, että Per Kirkeby kuoli 9.5. eli muutama päivää sitten. Kirkeby onnistui raahaamaan 60-lukuisen Fluxus-tyyppisen avantgarden tähän päivään ilman, että hänen tuotantonsa olisi siinä muuttunut sisällöllisesti tyhjäksi, kvasisisällöksekkääksi establismentin nuoleskeluksi tai pelkäksi omaksi terapiaksi kuten useimpien muiden saman taidehistoriallisen vaiheen läpikäyneiden töille tapahtui. (12.5.2018)

 

Kantokorven musta neliö

 

Otso Kantokorpi kirjoitti sekä Kirkkoon ja kaupunkiin että Kansan Uutisiin, ja sen mukaisesti hänen kuolinilmoituksessaan oli Musta neliö. Tämä Kazimir Malevitšin varhaisen neuvostotaiteen merkkiteos nimittäin oli ensimmäistä kertaa esillä ollessaan sijoitettuna näyttelytilan pyhätsuppuun eli siihen nurkkaan, jossa kodeissa yms. on ikonin paikka.

Kuvassa ilmoituksen taustalla aukeama Kantokorven oman kustantamon, Jack-in-the-boxin tuotoksesta, Erik Satien Muistinsa menettäneen muistelmista vuodelta 1996. (4.6.2018)