Synkretistinen satuolento

Ryhtyisinkö vanhoilla päivilläni kirjoittamaan ja kuvittamaan omituista satua?

Pikkuisen on ollut kiirettä viime aikoina työnantajan määräämien tehtävien kanssa.
 

Kun tuppaa pitämään kiirettä virallisten asiain kanssa, alkavat minun aivoni tuottaa visioita siitä, mitä sitä tekisi, jos yhtään kerkeäisi. Kokemus tosin on osoittanut, että kun kiire loppuu, loppuu myös hinku toteuttaa omia visioita. Mutta yhtä kaikki, juuri nyt ollaan vaiheessa, jossa minua hotsittaisi kuvittaa synkretististä satua.
 

Tein aiheesta ensimmäisiä muistiinpanoja jo heti syksyllä, kun tulin Kiinasta. Minä olisin niin kovasti halunnut piirrellä lamatemppeleiden kummallisia jumaluuksia, ja kehitin pientä satua aiheen tiimoilta. Jo silloin päähenkilöksi muotoutui pieni henki, joka nukkuu temppelissä ja odottaa uudelleensyntymää bodhisattvaksi.
 

Kun nyt sitten luin unitutkimuksesta ja siitä, miten unessa korjataan aivoihin valve-elämän tuottamia vaurioita, piirtää päräytin nopean luonnoksen pienestä hengestä. Olin jo ennen tätä kuvitellut sille tulisen päähineen ja siihen asumaan kaksi käärmettä. En vain tiennyt, mitä niillä tulenlieskoilla ja käärmeillä tekisin. Mutta nyt paljastui niin, että käärmeethän valvovat, kun pieni henki itse nukkuu. (13.4.2011)