Tobias Nielsén

...vai meneekö kaikki tulo jakeluportaalle?

Kävin äsken kuuntelemassa Tobias Nielsén -nimistä nuorta miestä aiheesta, miten kulttuurista voisi saada bisnestä.

 

Hän totesi ensinnäkin sen sangen yleisesti tiedossa olevan tosiasian, että  kulttuurista ei saa rahaa sisällön tuottaja vaan jakelijat kuten vaikkapa Spotify. Spotify on tietenkin dramaattinen fasionaabeli esimerkki, mutta traditionaalisemmillakin aloilla ilmiö on tosiasia. Kyllä kirjankustantajat ja kirjakauppiaat usein paremmin tienaavat kuin kirjailijat, ja galleristit ovat yhtä usein rakkaampia kuin suurin osa taidemaalareista tms.

 

Tobias Nielsénin mukaan kulttuuri on oikein tuottavaa myös kaikille muille sen liepeillä toimiville. Kun paikkakunnalla järjestetään megaluokan konsertti, ravintolat, majoitusliikkeet ja sen sellaiset ansaitsevat kohtalaisesti. Tässä kohden tosin tienaavat myös artistit. Mutta takavuosien kirjakyläharrastuksestani muistan, että monissa kirjakylissä kirjakauppiaat joutuivat katkerina lopettamaan kauppansa. Ne eivät kannattaneet, mutta kylläkin kaikki muut kirjakylän yrittäjät vaurastuivat – kirjakyliin tultiin kirjojen glamourin houkuttelemina, mutta matkailijat käyttivät rahansa muuhun kuin kirjoihin.

 

Nielsen kehottikin hajottaman fokusta ydintuotteen ulkopuolelle. Monissa tapauksissa alkuperäinen kulttuurinen tuotos ei kannata, mutta raha tulee vaikkapa oheistuotteista: sen mukaan tehdyistä elokuvista, T-paidoista, peleistä tms. Esimerkiksi elokuvien kuvauspaikoista saattaa tulla turismin kohteita, mikä tuottaa tuloja - jollekulle. Samoin voi käydä kirjailijan tai säveltäjän kotipaikkakunnalle. Ja kollega tiesi kertoa, että Angry Birds -peli on joko ilmainen tai maksaa 80 senttiä, mutta rahat Rovio saa huvipuistoista ja krääsästä aina huppareihin, leluihin ja karkkeihin asti.

 

Nielsén muistutti kuitenkin, että kaiken ytimessä on se intohimosta tehty teos.

 

Minun mielestäni tämä Nielsenin visio sopii lähinnä musiikkiin, elokuviin ja jossain määrin kirjallisuuteen, jos ne vain on sopivan populaareja. On vaikea kuvitella, että kovin vakavasta kirjallisuudesta saataisiin kovin halpahintaisia oheistuotteita, ja jossain vaiheessa liika populaarisuus kääntyy ainakin kirjallisuudessa sitä itseään vastaan. En usko, että kannattaa ryhtyä valmistamaan Marcel Proust -pehmoeläimiä. Tai mistä minä tiedän…

 

Erityisen vaikea reseptiä on kuvitella toimivaksi kuvataiteen kohdalla. Toki maalauksista on kautta aikain tehty jäljennöksiä, nykyisin eritoten postikortteja, mutta…
 

Pitääpä miettiä tätä oikein ajan kanssa.
 

Se on kuitenkin selvää, että ihmiset eivät ole halukkaita maksamaan kuin korkeintaan populaarikulttuurista. Taiteesta ei makseta, se on ajan henki.
 

Jännittyneenä seuraan Sofi Oksasen ponnisteluja. Hän näyttää onnistuvan yrityksessään saada taiteesta rahaa. (23.10.2012)