Hypetyksen jälkeen

Uskali, Turo & Kuutti, Heikki. Datajournalismin työkäytännöt. Tallinna 2016.

Muistanpa vielä hämärästi, kun maailmassa oli vallalla infografiikkahypetys noin 5-6 vuotta sitten. Kirjoittelin silloin tällä blogilla olevat aihetta käsittelevät jutut, esim. joukon kirjaesittelyitä. Sitten hype haihtui, ja arvelin sen johtuvan siitä, että infografiikka osoittautui oikein tehtynä eli ei pelkkinä karttona tai pylväsdiagrammeina liian kalliiksi, sillä se edellyttää aina tapauskohtaisia tiedon visualisointitapoja.

Nyt pisti kirjastossa silmääni Turo Uskalin ja Heikki Kuutin teos Datajournalismin käytännöt.

Ja kirjassa itsessään pisti silmääni, että kirjoittajat pitävät karttoja journalismina eivätkä grafiikkana, mikä minusta on outoa.

Vielä oudompaa on se, että kirjoittajien mielestä juttuja pitäät ehdä 'data edellä', eli sen mukaan, mistä sattuu olemaan saatavilla isoja numeerisia tietomassoja.

Minä olen vanha ihminen, ja kannatan sellaista journalismia, jossa juttuja tehdään niiden yhteiskunnaliisen merkityksen tähden eikä vain siitä, mistä on helppoa saada tietoa.

No, Uskali ja Kuutti kelputtavat datajournalismiksi juuri kaiken sen, mitä infografiikka esim. Tuften mukaan ei saa olla. Eli yksi- tai korkeintaan kaksiulotteiset jutut. Se ei satu minun mielestäni riittämään. Kirjoittajat kertovat Teemu Tebestistä, joka luokittelee ensimmäiseksi datajournalistiseksi jutukseen kartan, jossa esitellään Suomen kuntien alkoholinkulutus. Minulle jäi epäselväksi, miten tällaista voidaan ylipäätään nimittää journalismiksi, sillä eihän se ainakaan sellaisenaan selitä mitään, paitsi sellaisielle otukselle, joka on niin pöhkö, että kuvittelee ihmisten maantietellisen sijainnin jotenkin selittävän heidän alkoholinkulutustaan. Minusta journalimissa pitää tosiaankin selittää jotain relevanttia, ja infografiikassa pitää ola enemmän ulottuvuuksia kuin maantieteellinen sijainti ja jonkin asian määrä tai esiintymistiheys.

Kirjassa on aika paljonkin viittauksia erilaisille nettisaiteille, ja pikaisen surfauksen jälkeen joudun toteamaan, että näillä saiteilla esitellyt työt ovat samanlaisia kuin tuo kirjassa kylläkin vain sanallisesti kuvattu Tebesin alkoholinkulutuskartta. Liian vähän, liian yksipuolista dataa.

Silloin hypetysaikoina haaveiltiin siitä, että hyvin moniulotteisista tietomassoista saataisiin laadittua kertasilmäyksellä hahmotettavia kokonaisuuksia. Ja arvelin siis, että tämä kilpistyi siihen, että työ on liian hidasta ja kallista. Ja totisesti, tämä Uskalin ja Kuutin kirja todistaa, että homma kilpistyi järjestelmäuskovaisuuteen! Pitäisi olla alati pysyviä tietokonejärjestelmiä, jotka tuottaisivat uniikkeja tuloksia, mikä on käsittääkseni mahdoton yhtälö. Ajatus tuo mieleen markkinoilla alati yksilöllisenä mainostetut massatuotteet.

 

INfografiikka on sangen vaikuttavaa, ja maailman vaikuttaneimpiin kuviin kuuluu orjalaiva Brookesin kaavio vuodelta 1788. Oli käynyt ilmi, että Afrikasta laivattuja orjia tahtoi kovasti kuolla matkalla. Epäiltiin, että syynä oli ahtaus, ja parlamentin tutkimusten perusteella oltiinkin jo säädetty minimitila per orja. Brookesia koskevien epäilysten johdosta tilattiin graafinen esitys siitä, miten orjat mahtuvat minimimittojen mukaan Brookes-laivaan. Orjia piti sopiman varustamon mukaan 450, mutta kaivertaja sai mahtumaan vain 400. Orjalaiva Brookesin diagrammi sai kansalaiset kyyneliin. Seurauksena orjakauppa jouduttiin Briteissä kieltämään 1807 ja lopulta koko orjuuskin vuonna 1833.

Toinen hyväkäs on se klassikko, jossa on yhdistetty ranskalaisten sotajoukojen a) lukumääräiset tappiot b) eri vaiheissa Napoleonin Venäjän retkeä eräisiin muihin asiohin. Vaikka kuva ei ole kartta, siinä näkyvät c) suunnat, ja siihen on merkitty d) kriittiset maantieteelliset nimet/taisteluiden paikat/jokien ylitykset…e) Ja pakkastilanne!

Kummankaan edellä mainitun tekemisen aikoihin ei ollut tietokoneita olemassakaan.

Kirjassa sanotaan, että datavisualisointi olisi journalsimia ja lisäksi insinööritiedettä. Olen tarkalleen päinvastaista mieltä. Se on grafiikkaa. Jos tämä hallitus todella haluaisi eroon työttömyydestä, se palkkaisi graafisen suunnittelijan ja tilastotieteilijän iskemään yhteen ja samaan kuvaan kaiken aiheesta ja sen liepeiltä saatavan datan, jolloin nähtäisiin, mistä tämä ongelma oikein koostuu. Siinä saattaisi paljastua yhteyksiä ja vuorovaikutussuhteita, joita ei journalisti tai insinööri älyä yhdistää. Alta puolen vuoden se kuva ei tietenkään valmistuisi, koska ensin on kerättävä data, kaikki mahdollisimman erityyppinen data, mikä kylläkin varmaan löytyy kätevästi valtion omista fileistä, mutta kun pitäisi kehittää se tapa, jolla tiedot yhdistetään, ja se vaatii suunnittelua, graafista suunnittelua, nääs. Nykyisin, kun graafiset suunnittelijat ovat lähinnä jonkinlaisia toimistovirkailijoita ja jopa sellaisen palkalla, ja kun tätä nykyä mikään ei ole minkään näköistä paitsi ehkä "modernia ja raikasta", niin graafisen suunnittelun mahdollisuuksia ei oikein tajuta. Lisäksi heitä on koulutettu liikaa, eli suurin osa ei mitenkään, jo tilastollisesta välttämättömyydestä, voi olla kovin lahjakkaita.

Olen varonut esittämästä tällä blogilla kauheasti mitään meneillään olevasta sodasta, jota kutsutaan Syyrian sodaksi, vaikka sitä minun karttojeni mukaan käydään myös Irakin maaperällä. Mutta aivan niin kuin kaikilla on nykyisin oma some, kaikilla on myös omat kartat. Yksi syy pidättäytyimiseeni on infograafinen pläjäys, jota ryhdyin väsäämään siinä hypetyksen aikaan ja johon yhdistin todella monenlaista tietoa. Kaikki tilastot ovat CIA:n tuotantoa, joten ne ovat mukavan yhteismitallisia, eli esim. demografisissa tilastoissa lapset on luokiteltu aina alle 15-vuotiaiksi yms. Ja tämän minun infograafisen pläjäykseni mukaan tuossa mainitussa maailmankolkassa ei ole kyse Syyriasta tai Irakista ollenkaan, vaan Turkista ja Iranista. Tämä poikkeaa uutistiedoista. Ja siksi olen varovainen... Minun infograafinen plääykseni siis esimerkiksi selittää, miksi Turkki on ollut nihkeä antamaan, vaikka on Nato-maa, Yhdysvalloille maaperäänsä käyttöön.

Uskalin ja Kuutin kirjassakin todetaan, että datajournalismia(infografiikaa) haluttaisiin mobiililaitteisiin, mutta kun se ei oikein mahdu niiden näytöille eikä se mahdu oikein edes tietokoneidenkaan näytöille. Minun Eurooppa/Lähi-itä/Pohjois-Afrikka/Intia/Kiina pläjäykseni kaikkine kartan lisäksi tulevine grafiikoineen on kokoa 1200mmX425mm. Mutta sen tulkitsemiseen riittää yksi silmäys. Useinhan infografiikan onglema on se, että ensin pitää opettelemalla opetella, miten sitä luetaan. Tässä ei tarvitse.

Eli harmi, että journalistit ja insinöörit ovat pilanneet tämän asian. Mutta toisaalta, graafisilla suunnittelijoilla ja tilastotieteilijöillä oli hetkensä, jota eivät käyttäneet. (20.10.2016)