Uusi Ars & Crafts Movement?

Päin permakulttuuria tässä mennään,

uskokaa pois.

Päivittäin tiedonanturoidaan, että jos satut olemaan viisikymppinen ja joudut työttömäksi, et saa enää ikinä töitä. Ja nyt eletään aikoja, jona yksi jos toinen joko on jäänyt tai on jäämässä työttömäksi tai ainakin on sellaisen uhan alla.

Samaan aikaa paasataan eläkeikien nostamisesta.

Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.

Viisissäkymmenissä ihminen ei ole vielä kovin vanha, joskin myönnän, että tästä eteenpäin vanheneminen kenties alkaa tapahtua kiihtyvällä vauhdilla. Mutta jos periaatteessa voimissaan olevia ihmisiä aletaan järjestelmällisesti sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle, sillä saattaa olla seurauksia. Nimittäin voimissaan olevat ihmiset alkavat kehittää uutta kulttuuria. Uusia arvoja. Uusia sosiaalisia selviytymismekanismeja, joissa sanottakoon nyt vaikkapa kuluttamisella ei välttämättä olekaan kovín suurta roolia. Sillä eihän maailmassa pulaa tavarasta ole.

Joten siinä kärsivät tavaroiden tuottajat ja kauppiaat.

Olemme pitkään eläneet kulttuurissa, jossa tavaran pitää olla tehdastekoista. Tähän päätyminen oli monen mutkan takana, sillä jo 1800-luvun puolessa välissä herättiin huomaamaan, että tehtaathan syytävät markkinoille pelkkää paskaa. Tuli Ruskin ja Morris eli Ars and Crafts Movement, tuli art nouveau, jugend ja sesessionismi, ja ennen kaikkea tuli Wiener Werkstätte. Mutta tuli myös Deutscee Werkbund, jonka mukaan taiteilijoiden, insinöörien ja kauppamiesten piti liittyä yhteen. Sitten tuli Peter Beherens, joka suunnitteli erikseen AEG:lle joka ikisen tuotteen, niin paino- kuin muut, eli kaikki lamput sun muut vempeleet, jokaikisen AEG:n toimitiloissa seinällä olevan kellon, tuhkakupit jne. Ja Beherensin firmassa oli työharjoittelussa Walter Gropius, jolla oli suhteita niin Deutsce Werkbundiin kuin Wiener Werkstätteen, ja katso, niin tuli Bauhaus, jossa sielläkin aluksi vannottiin käsityön nimeen, mutta vain aluksi. Lopputulemana oli bauhausilainen funktionalismi, jota natsit eivät sietäneet ja josta osittain tästä syystä tehtiin amerikkalaisella avulla toisen maailmansodan jälkeen uusi maailman valtasuunta. Niin oli syntynyt design.

Jos minäkin saan valita designin ja craftin väliltä, valitsen designin, joka merkitsee aina teollista tuotantoa. Käsintehty ei ole designia vaan parhaimmillaankin taideteollisuutta, keskinkertaisimmillaan käsityötä.

Mutta minä voin neuvotella tästä.

Jos käsin yrittää tehdä designin estetiikan mukaista tavaraa, se on aivan hirvittävän tylsää, kuten totesin tuossa yhtä villapaitaa tehdessäni. Mutta kun luovuin designin ihanteista ja rupesin toteuttamaan villapaitaa craftin ihanteiden mukaan, hommasta tuli oikein lystiä. Lopputulos ei ole designin veroinen, mutta itse tekeminen, villapaidan tekemiseen käytetty elämä, on mukavampaa.

Kumpi on tärkeämpää, hienot tavarat vai miellyttävä elämä?

Jos yhteiskunta sysää minut pihalle eli joudun työttömäksi, rupeankin varsinaiseksi elämäntaiteilijaksi, kehitän siitä vallan ideologian ja rupean propagoimaan sitä. Siitä voi hyväkin tulla. Parhaassa tapauksessa se sotkee talousjärjestelmän, ja se on oikein talousjärjestelmälle, joka potkaisee minut ulkopuolelleen. (10.2.2013)