Vallitseva diskurssi voi olla huono

...ja kukot hegemonisoituneen diskurssin tunkiolla väärässä.

Luin tuossa taannoin Al Jazeeralta Hamid Dabashin varmaankin kolumniksi laskettavan tekstin aiheesta Can non-Europeans think?, jossa valitettiin sitä, että vain eurooppalaisia ja amerikkalaisia filosofeja pidetään oikeina filosofeina, ja muiden maanosien filosofiasta käytetään nimitystä etnofilosofia.

 

Filosofia ei suuremmin sinällään kiinnosta minua, mutta tämä asetelma kylläkin.

Ymmärrän toki pointin. Eurooppalais-amerikkalainen filosofia on vallitseva diskurssi, ja on väkeä, joka haluaa päästä tälle apajalle. Kysymykseni kuuluu, miksi he haluavat euroopapals-amerikkalaisen siunauksen puuhilleen? Mikseivät perusta omaa diskurssiaan ja ala kilpailla sillä maailman filosofiamarkkinoilla? En ymmärrä, miten filosofiamarkkinat eroaisivat muista markkinoista. Millään tuotteella ei pidä lähteä sellaisille markkinoille, joilla on jo tunkua hyvistä tuotteista, paitsi jos luottaa todella tuotteeseensa ja sille on jo olemassa melko vankka 'kannattajakunta'. Muuten pitää lähteä etsimään sellaisia alueita, joilla muut ovat huonoja.

Ja islamilaisesta maailmasta nyt ainakin löytyy porukkaa! Siellä on sarkaa kyntää, kun tämä porukka ei edes osaa vielä lukea, joten pääsee perustamaan oikein koulujärjestelmänkin eli kasvattamaan filosofiansa 'kuluttajat'.

Ennen kaikkea pääsee luomaan omille jutuilleen aivan oman formaatin.

Hyvä esimerkki kerrassaan erinomaisen menestyksekkästä omasta diskurssinluomisesta on viime kesänä markkinoille tullut korealaishitti nimeltä Gangnam Style. Sehän en äkkiseltään jotain standardimaista tanssimusiikin jytkettä, ja monia lieneekin ihmetyttänyt, miksi sitä ovat liehitelleen myös intellektuaalisesti harrastuneinakin tunnetut henkilöt tai miksi jopa Kiina on sietänyt sen ympärille kehittyneen lähinnä yliopisto-opiskelijoista muodostuneen joukkoliikkeen. Kas, siksi, että se on porvarinkutaleisiin kohdistettua arvostelua. Gangnam on Soulin hyväosisten asuinalue, ja tuossa PSY:n kappaleessa pilkataan sen asujainten elämäntapaa.

Aika erikoisessa muodossa olevaa yhteiskuntakritiikkiä. Ja aivan omat markkinat!

Mistä tulikin taas ikävästi mieleeni, että minun pitäisi itseni ruveta hiljakseen noudattamaan tätä omaa oppiani eli etsiä joku vähäisesti kilpailtu markkina, jolla työllistää itseni mahdollisimman miellyttävällä tavalla.

Lueskellessani kirjaa, josta kirjoitin eilen, tuli mieleeni jälleen The idlerin jalo ideologia. Sen piirissä pyritään noudattamaan vanhanaikaisia ihanteita kuten opetetaan ihmisille jälleen taitoa kirjoittaa oikeita kirjeitä kynällä paperille.

En ole koskaan nähnyt The Idlerin vuosikirjaa, mutta kuvissa se on kloottiin sidottu kapine. Mainostekstissä kehutaan jonkun tietyn henkilön latoneen sen, mutta en ole varma, onko kyseessä suorastaan metallikirjakkeilla latominen. Olisipa! Silloin se ammentaisi ideaalisesti private press -perinteestä. Kun Morris halusi palata renessanssiin, The Idler näyttää haluavan palata morrislaisuuteen, ja se on hienoa, se.

Viime viikolla keskustelimme kollegan kanssa, pitäisikö yhteen työhön teettää oikea vanhan hyvän ajan foliointi, jossa kohopainolaatasta jää oikein sellainen syvänne vai pitäisikö homma hoitaa jollain modernimmalla menetelmällä. Entisaikain painajat pyrkivät kaikin keinoin eroon noista kohopainon montuista, mutta me olimme sitä mieltä, että monttu pitää saada.


En yhtään tiedä, millä jatkossa tienaan leipäni, mutta pyrin käyttämään kaiken vapaa-aikani mahdollisimman pitkälle erilaisiin morrisilais-idleriläisiin hullutuksiin.

Ne ovat vastoin vallitsevaa diskurssia. Mutta jos vallitseva diskurssi on yksiselitteisesti huono ja tuottaa kaiken maailman rumiluksia, niin hittoako minun pitää siinä roikkua.

Painukaa vittuun tietoverkkoinenne ja sosiaalisine medioinenne!

Minä haluan kohopainon irtokirjakkeineen! Ja tiikelipainokoneen. Paksua päällystämätöntä paperia ja painomusteen hajun. (20.1.2013)