Valokuvien ottajillakin on tarinansa

...ei vain niillä, joita kuvat esittävät.

H, joka jaksaa surfata netissä järjestelmällisesti ja selvittää sellaisiakin asioita kuin meikäläisen suku, lähettää minulle välillä väliaikatietoina linkkejä kaikenlaisiin tietokantoihin. Minä pidän kyllä itseänikin melko järjestelmällisenä, mutta minä eksyn niiden linkkien läpi aivan muunlaisiin asioihin, kuten nyt sitten facebook-sivustollelle nimeltä Kuvaamot Karjalassa.

Sitä kautta innostuin taas kerran katselemaan äitini tädin Emman visiittikortteja, niitä sellaisia ruskeille valokuvaamon logolla varustetuille pahvipohjille liimattuja valokuvia, ja totesin, että suurin osa Emman hallussa olleista visiittikorteista on otettu Valokuvaamo Maijalassa. Kuvaamot Karjalassa -sivustolla kerrotaan, että valokuvaamo on perustettu Sortavalaan vuonna 1903, joskin jotenkin toiminta oli aloitettu vasta 1908. Ilmeisesti tämä selittyy sillä, että Maija Tilén oli perustanut kuvaamon 1903 omalle nimelleen, mutta sittemmin se jatkoi Maijala-nimellä Maija Tilénin mentyä naimisiin 1906 kauppias Juho Vihervuoren kanssa, jonka nimiin firma sitten ajan tavan mukaan siirtyi. Kerrotaan myös, että Maijalassa oltaisiin tehty visiittikortteja vasta 1920-luvulla, mutta Emman kuvat, joissa on siis Maijalan preeglatut logot, eivät ymmärtääkseni voi olla niin myöhäiseltä ajalta, sillä vuonna 1884 syntynyt Emma on niissä niin nuori. Kuulemma valokuvien ottamisen suorittivat firmassa naiset, joita oli töissä kolme, ja monet tulevat valokuvaajat kävivät samassa siellä oppia.

Emman ja tätini Liisan valokuvissa on paljon verrattain varhaisia kuvia, esim. selvästi 1920-luvulta, jolloin ihmisillä ei välttämättä ollut vielä omia kameroita. Jonkun on ne kuvat pitänyt ottaa… Esimerksiksi tätini kuvissa on kuva hänen äidistään, jossa sylissä on tätini vanhempi sisarus vauvana, vuonna 1924 syntynyt veli tai 1925 syntynyt sisko.

Kuvaamot Karjalassa -sivusto valaiseekin asiaa hieman, sillä toinen sortavalalainen valokuvaaja, liettualaissyntyinen Arthur Eder (1873-1921), kierteli maaseudulla kuvailemassa. Hän piti liikettään kylläkin vain vuoteen 1921, sillä silloin hän kuoli, mutta sitä jatkoi hänen vaimonsa Feudosia Eder. Ederin valokuvaamo lienee ollut hieman fiinimpi, tai ainakin firman visiittikortteihin preeglatut, värilliset logot ovat sangen koristeellisia. Nyt harmittaa, että palautin tuossa kesäkuulla serkulleni minulla lainassa olleet Liisan valokuvat. Muistelen nimittäin, että niissä olisi ollut Ederin kuvia. Minun piti skannata niitä itselleni mahdollista vastaista käyttöä varten, kun lupakin oli, mutta jotenkin se jäi tekemättä, ja nyt, kuten sanottua, harmittaa. Mutta yhtä kaikki, Uukuniemellä päin kulki kiertäviä valokuvaajia, vaikka tämän kuvan – joka on Uukuniemen kulttuurijuttuja -kirjassamme – onkin sitten ottanut joku muu kuin Eder.

Kolmas tunnnettu niiden kulmien valokuvaja oli Juho Rapo (1873-1941). Hän toimi Jaakimassa/Lahdenpohjassa. Hänen ottamansa on äitini isää ja äitini isänpuoleista isoäitiä esittävä kuva. Ei preeglattua logoa, vain leima. Tätivainajallani oli alkuperäinen kuva, jossa ovat nuo molemmat henkilöt, ja siinä kuvassa on vähän luonnetta toisin kuin muissa tuon ajan sangen siloitelluissa visiittikorttipotreteissa. Menisin väittämään tuota kuvaa suorastaan kaksoishenkiökuvaksi. Tuokin kuva on Uukuniemen kulttuurijuttuja -kirjassamme. Minun kotiarkistossani on siitä tehty osasuurennos, jossa ovat vain tuon äidin mummon kasvot, ja päätellen kuvan laadusta sen lienee tehnyt alkuperäinen kuvaaja itse. Leimaa ei kuitenkaan ole. Kuvan on oltava ennen vuotta 1929, sillä sinä vuonna tuo äitini mummo kuoli.

Minulla on edelleen pakkomielle Emmi Bergistä. Olen metsästänyt häntä Uukuniemeläiset suvut -fb-sivustolla. Ihmiset luulevat minun varmaan jo tulleen hulluksi, mikä voi toki pitää paikkansakin, mutta ei juuri tämän Emmi Berg-asian osalta. Oheistan tuohon osoitelapun, joka on yhdessä niistä vanhoista lehdistä, jotka annettiin äidilleni, kun rajan takana olivat jotkut päässeet käymään ja löytäneet ne jostain hylätystä aitasta. Äiti sitten antoi lehdet minulle. Ne tuotiin äidille ilmeisesti siksi, että Emmi Berg oli ollut Emman ystävä ja kohtalotoveri naimattomuudessaan. Lehdet nimittäin olivat siinä aitassa sijainneet tarkkaan ottaen kapiokirstussa. Emman papereista löytyy kortteja, joissa on allekirjoituksena E.B., ja ne ovat aika hienoja. Yksi korteista onkin nyt albumissa, johon olen säilönyt ikään kuin parhaat palat Emman jäämistöstä, ja sen kortin tuottaminen olisi nykymaailman aikaankin kallis rupeama monien painotekniikoiden yhdistämisineen. Jotenkin ihmeellisenä on pidettävä, että Emmalta jäi niinkin paljon valokuvia, kortteja ja kirjeitä ajalta ennen sotia, sillä hänhän lähti niiden kanssa evakkoon Mensuvaarasta kahteen kertaan. Mutta eivät hävinneet matkalla…Ne olivat tärkeitä hänelle.

Lehtiä on muutamia, vanhimmat 1800-luvun lopulta ruotsinkielisiä, mutta jo 1920-luvulta on suomenkielisiäkin, joista yhdestä on tuo osoite lappu, joka todistanee, että Uukuniemellä on ollut joku Emmi Berg, jolle näitä lehtiä on tullut. Uusin minulla oleva lehti tuosta satsista on vuodelta 1929 oleva englanninkielinen Butterick Fashions.

Jotenkin merkillistä, ettei kukaan vaikuta tietävän mitään tästä Emmistä, joka ei ole voinut olla kylällä aivan vähäpätöinen hahmo. (9.7.2020)