Verkolla sittenkin tulevaisuus?

Visuaalisessa mielessä verkkoviestintä on tähän asti ollut pelkkä

katastrofi, mutta nyt asiaan ilmeisesti ollaan saamassa jonkinlainen parannus.

Olen taas ajellut Savoon. Matkalla oli huurrepuita. Perillä parkkiruutuani ei oltu aurattu, mutta parkkipaikka muuten oli. Pääsin kuitenkin vallin läpi omaan ruutuuni…

 

Kotona oli ruvennut joulukaktus kukkimaan.

 

Olen pohdiskellut – en kylläkään kovin pontevasti – iPadin mahdollisesti mukanaan tuomia parannuksia sähköiseen viestintään.

 

Tähän mennessä verkkoviestintä on tuonut mukanaan paluun codex-mallisen kirjan edeltäjiin ’kirjarulliin’, joita luetaan pääasiassa ylhäältä alas. Se on ollut kuvankäytön kannalta haaste, varsinkin, kun kuvan käyttö on ollut teknisesti äärimmäisen rajoitettua. Vaikka teitäisi, miten ongelma voidaan visuaalisesti ratkaista, insinöörit, jotka ovat maailman tyhmimmät ihmiset, eivät ole tarjonneet siihen työkaluja.



Näytöltä lukeminen on tähän asti ollut melko vastenmielistä, mutta iPadille tehtyjä tekstejä oletetaan luettavan iPadin kohtalaisen hyvätasoiselta näytöltä. Tämä saattaa tarjota pitkästä aikaa edellytyksiä jopa typografian kehitykselle. Tähänastisessa muodossaanhan verkkoviestintä on lähinnä ollut insinöörien maailmanlaajuinen salaliitto typografiaa vastaan.

 

Graafisen suunnittelijan kannalta tähänastinen verkkoviestintä on ollut lähinnä teekkarien sisäpiirihuumoria. Se, että yhteiskunta on saatu valjastettua tähän tyhjänpäiväiseen teekkarihuumoriin, on vähintäänkin merkillistä. Graafisen suunnittelun kannalta sillä on ollut tuhoisat seuraukset. Koska verkkoon ei ole voinut tehdä mitään kunnollista, lahjakkaat ihmiset ovat kadonneet koko graafisen suunnittelun kentältä, ja samanaikaisesti alan palkat ovat laskeneet, koska koko alalla ei yksinkertaisesti ole voinut tehdä mitään, mihin lahjakkuutta olisi voinut käyttää. Viimeiset pari vuosikymmentä lahjakas nuori ihminen on käytännössä joutunut ryhtymään lääkäriksi, tuomariksi tai diplomi-insinööriksi.

 

En ole vielä päässyt perehtymään iPadin mahdollisuuksiin suunnittelijan kannalta, mutta ollaan saamassa pari nörttiä työpaikalleni Pohjanmaalle sen selvittämiseksi. Ovat kiitettävän nuoria, ne meille tulevat nörtit, mikä lisää toivoa. Yleensähän insinööri on saanut yhteiskunnan tukemana syntymälahjanaan täysimääräisen oikeuden simputtaa jokaikistä vastaantulijaa, mutta ehkäpä näitä meille tulevia poikia (okei, nuoria miehiä…) ei olla vielä ehditty täysin pilata ja saamme vihdoin ja viimein verkkoon aikaiseksi jotain järjellä käsitettävää. (20.11.2010)