Virheellistä kalligrafiaa

Kovin pienellä asiantuntemuksella ei pitäisi ryhtyä kirjoittamaan vieraan kirjaimiston

kalligrafiaa. Mutta minä nyt rupesin.

Väsäsin tuossa uuden headerin. Siinä lukee virheellisellä arabilaisella kalligrafialla bliqblaqbloq. Virheellistä tuo kalligrafia on siksi, että arabialaisessa kirjoituksessa vaakavetojen pitää olla leveämpiä kuin pysty - latinalaisessa kalligrafiassa on tarkalleen päinvastoin.

 

(Koska po. header ei ole enää käytössä, alla kuva:)

 

 

Syy siihen, miksi ohennukset ja paksunnokset menevät arabialaisessa ja latinalaisessa kirjoituksessa tarkalleen päinvastoin johtuu käden kirjoitusasennosta. Meikäläisten painokirjainantiikvoidenkin ohennukset ja paksunnokset perustuvat käsin tekstattuun kirjaimeen.

 

Myös vetosuunnat ovat arabialaisessa ja latinaiasessa kirjoituksessa eri. Molemmissa vedetään kyllä ylhäältä alas eikä päinvastoin, mutta arabiassa vedetään viivoja oikealta vasemmalle, latinalaisessa vain vasemmalta oikealle. Ja kun piirtovälineen asento on lisäksi eri, seurauksena on että arabialaisten kirjainten paksujen osien kuuluu olla vaakasuuntaisia.

 

Ja minun virheellisessä kalligrafiassani on siis paksunnoksia niin pysty kuin vaakaviivoissa.

 

Tuo koristepintakin on arabeskin vastakohta. Arabeskit ovat jatkuvaan viivaan perustuvia nauhaornamentteja. Minunkin ornamenttini perustuu pieniin silmukoihin kuten arabeskit, mutta ne ovat länsimaiseen tapaan individualistisia eli täysin erillään toisistaan.

 

Eli tuota uutta headeriani voisi nimittää hyvin vaikkapa kolonialistiseksi…

 

Mutta en minä ole ensimmäinen, joka tekee väkivaltaa arabialaiselle aakkostolle. Arabialaisen aakkoston yksi vinkeä piirre ovat ligatuurit eli se, että useista kirjaimista on neljä muotoa - itsenäinen, edellä olevaan kirjaimeen sidottu, jäljessä tulevaan kirjaimeen sidottu ja sellainen, jossa ligatuuri on molempiin suuntiin. Tämä tekee arabian lukemaan opettelusta hiukan työlästä, semminkin kun äännearvoltaan hyvinkin erilaiset kirjaimet ovat joskus hyvin samankaltaisia, jotkut täysin samanlaisia lukuun ottamatta niiden yhteyteen liitettyjä pisteitä, joita voi olla eri määrä. Nämä pisteet ovat sitä paitsi hämmästyttävän myöhäinen keksintö. Arabialainen kirjoitus on myös konsonanttikirjoitusta. Vokaaleiden merkitsemiseen on nykyisn systeemi, mutta sitä käytetään käytännössä vain Koraanissa. Esim. sanomalehdissä vokaalit pitää arvata tahi tietää. Näistä ongelmista on yritetty päästä aika reippaillakin keinoilla eroon.

 

Nasri Khattar (1911 – 1998), alkujaan arkkitehti, mutta sittemmin joka taiteen lajissa kunnostautunut eräänlainen yleisnero ja mm. IBM:n arabialaisen kirjoituksen konsultti, yritti yksinkertaistaa arabialaista kirjoitusta poistamalla ligatuurit. Ja samaan syssyyn ohennukset ja paksunnokset. Tulos oli oheisenlainen, ja nimeltään Unified Arabic.

 

Idea ei saavuttanut suosiota. En ihmettele. Latinalainen aakkosto on vaikuttanut muotoihin aika rajusti - esim. sin ja shin muistuttavat meikäläisiä nurin käännettyjä m-kirjaimia. Mimiä en tunnistanut mimiksi pitkään aikaan. Eli kyseessä on oikeastaan aivan oma kirjaimistonsa. (30.11.2011)