Graafista suunnittelua Aasiasta

Wiedermann, Julius. (ed.) Asian Graphics Now. Italia 2010.

Kaikki maailman käsitteet ovat hämäriä ja joka sanalle on lukuisia merkityksiä, ja varsinkin merkitykset alkavat hajota, kun muodollisesti samoja sanoja yritetään istuttaa kulttuurista toiseen. Nyt on käynyt nöpelösti jopa termille graafinen suunnittelu, ja vähän hämmästyttää, että Taschen - tämä paikoin erikoista kustannuspolitikkaa harjoittava, mutta taide- ja muotoilukirjoissaan hyvin kunnianhimoinen firma - on antanut tämän tapahtua.

Esipuheiden kirjoittajista etenkin Bruno Porto kiinnittää kylläkin hyvin huomiota ongelmaan. Eli siihen, että Aasiassa graafiseksi suunnitteluksi saatetaan mieltää tekeleet, jotka läntisestä näkökulmasta eivät sitä ole. Kirjan kokoajat olivat siis joutuneet huomaamaan, että kun he olivat pyytäneet ehdotuksia esiteltäviksi graafisen suunnittelun huipputöiksi eri Aasian maista, tarjottiin omituisia juttuja.

Tähän kirjaan on nyt päätynyt paljon tekeleitä, joiden asiakkaaksi on merkitty 'personal work'. Graafista suunnittelua nyt kuitenkaan ei periaatteessa ole minkäänlainen 'personal work', vaan graafinen suunnittelu tehdän aina jollekin tilaajalle. Itseilmaisu eli kaikenlainen 'personal work' kuulu ihan eri kategoriaan, ja sen kategorian nimi on taide.

Taiteessa taiteilija etsii ja ilmaisee omaa totuuttaan. Graafisessa suunnittelussa totuus ei ole keskiössä. Päämääränä ei ole ilmaista minkään lajin totutta vaan saada kohderyhmä käyttäytymään tietyllä tavalla, ostamaan jotain tai menemään johonkin tapahtumaan tms.

Koska taide väittää aina esittävänsä jonkun henkilökohtaisen totuuden, sitä voidaan arvostella mediassa rankastikin. Taiteilijan odotetaan asetuvan henkilökohtaisesti alttiiksi. Hänen pitää kyetä olettamaan tulevansa hylätyksi, parjatuksi, köyhäksi, altistuvansa sille, ettei kukaan halua hänen töitään eli hänen totuuttaan. Mutta graafinen suunnittelu on palkkatyötä tai yritystoimintaa, jossa pelataan asiakkaan rahoilla mahdollisimman varman päälle, vaikka riskejäkin on. Taideteos voi olla olemassa, vaikkei kukaan osta sitä, mutta kaikki, mikä on graafista suunnittelua, on aina ostettu.

Erityisen vaikeaa tätä tuntuu olevan ymmärtää kiinalaisten. Kiinasta on lähetetty esitettäväksi kaiken maailman installaatiot sun muut yksiselitesesti taiteen piikkiin menevät hommat. Varsinainen idiootti näyttäisi olevan kiinalainen nimeltä Pan Jianfeng, eikä ole kehumista Ling Menginkään älyssä, sillä hän pitää graafisena suunnittelun puupiirroksia. Ho-hoi Kiina! Tällä planeetalla puupiirrokset on laskettu taiteeseen! Tarkemmin sanottuna taidegrafiikaan, millä ei ole graafisen suunnittelun kanssa vähäisintäkään tekemistä.

Toinen ryhmä pölvästejä näyttävät olevan singaporelaiset.

Esipuheiden kirjoittajien näkemyksissä pistää silmään myös se, että kiinalaiset arvostavat palkintoja. Tämä lienee ymmärrettävissä sitä kautta, että Kiinassa kaikki viestintä on valtiovallan valvomaa, ja valtiovalta myös myöntää palkinnot. On siis yksiselitteistä, mikä Kiinassa on hyvää graafista suunnittelua - sen määrittelee sama taho, joka sen myös tilaa. Kummankin kiinalaisen esipuheenkirjoittajan esittelyssä kehutaan, miten paljon palkintoja he ovat saaneet.

Lännessä palkintoihin suhtaudutaan kyynisesti. Hyvän graafisen suunnittelun määrittelijöitä on lukuisia ja mielipiteitä yhtä paljon. Siksi mitään yhtä totuutta ei ole, eikä se, että on saanut jonkun palkinnon, sano suunnittelijan kyvysitä juuri mitään. Kilpailuja järjestävät monet tahot, alan järjestöjen lisäksi erilaiset kaupalliset toimijat, ja kilpailut ovat jälkimmäisessä tapauksessa vaikkapa nyt paperinvalmistajan tai paperitukun markkinointia.

Vähän epäilyttää menetelmä, jolla kirjaan on esiteltävät työt saatu. En usko, että niitä on päästy valitsemalla valtisemaan, sillä tällaisten teosten tekemisessä on suuria tekijänoikeusongelmia. Kukaan ei halua antaa töitään tällaisiin kirjoihin, sillä siitä ei makseta.

Esitellyistä toimistoista saattaisikin päätellä, että vähän on Aasian maissa mainos- ja suunnittelutoimistoja. Se tuskin kuitenkaan pitää paikkansa, mutta yhtä kaikki, yhdestä ja samasta toimistosta esitellään tässä kirjassa suuretkin määrät töitä, jolloin siis esillä on paljon graafista suunnittelua mutta harvoilta tekijöiltä.

Hong Kongia edustaa suurimmalla volyymillä Ameba Design, ja siellä tiiminä on usein yksikseen, joskus joidenkin muiden kanssa nimi, joka kirjoitetaan välillä Gideon Lai, välillä Gideo Lai. Macaossa ei näytä olevan kuin yksi toimisto, Hong Chong Ip. Mannerkiinasta pitää silmään yksi toistuva toimisto, Wieden+Kennedy, joka ei edes kuulosta kovin kiinalaiselta. Japania näyttävät hallitsevan FLAME Inc, MR_DESIGN tai Bluemark, Etelä-Koreaa 601bisang, joka tuntuu oelvan yhtä kuin henkilö nimeltä Kum-jun Park, ja Singaporea Black Design ja &Larry ja siellä etenkin Larry Peh.

Hmmm…

Mutta koska noilta seuduilta on todellakin vaikea saada graafista suunnittelua koskevaa tietoa, olemme kaikki kiitollisia edes tästä vähästä, joka ehkä on hitusen epävalidia ja -reliaabelia, mutta silti edes mutu-tietoa aasilaisesta graafisesta suunnittelusta. (8.4.2013)