Yayoi Kusama ja Aortan repijä

Tykkääköhän Yayoi Kusama pizzasta?

Luin tuossa yhden kirjan, joka vähän ärsytti oikeistoliberaaleille asenteillaan, joita kirjoittaja tuntui pitävän jotenkin ainoina mahdollisina. Hän oli listannut kirjansa kiitoksiin hirmuisen määrän apurahoittajiaan, tahoja, joilla olettaisin olevan samanlainen maailmankuva, ja mieleeni juolahti, että kirjan kriisissä saattaa osittain olla kysymys siitäkin, että kirjojen kirjoittamista rahoittavat oikeistoliberaalit tahot – ja sen lauluja laulat, kenen leipää syöt – mutta kirjojen lukijat ovat punaviherpiipertäjiä. Niinpä toisenlaisella tavalla kirjoittavat joutuvat kehittämään muita tapoja välittää ajatuksiaan.

Kyseisessä kirjassa oli puhetta japanilaisesta taiteilijattaresta Yayoi Kusamasta, joskin minun mielestäni tietenkin väärästä näkökulmasta, sillä kirjoittaja ei niinkään pohtinut sitä, mikä on Yayoi Kusaman taiteen merkitys vaan hän kiinnitti huomionsa lähinnä tämän taloudelliseen menestykseen opetuksena ’käännä heikkoutesi eduksesi ja pane niillä rahoiksi’.

Viimemainittu pitää toki kutinsa Kusaman kohdalla, en minä sillä… Ja mitä Kusaman menestykseen tulee, itse olen kiinnittänyt huomiota varsinkin hänen järjen rajat ylittävään suosioonsa Kiinassa.

Suosituimpia Kiinassa ovat tämän rahojensa turvin hyvänlaatuiseen mielisairaalaan asettuneen taiteilijattaren kurpitsaveistokset. Kurpitsan muodothan vaikuttavat syntyneen niin, että sisäinen paine pullistaa massaa navasta toiseen kulkevien vanteiden välistä. Jo poptaiteen kautenaan Kusama oli kiinnostunut pintarakenteista, ja kurpitsoihin hän on pistänyt rasteripintaa, joka periaatteessa muistuttaa  painokuvan rasterointia, mutta joko pisteet eivät lainkaan tummenna pintaa kasvaessaan kokoa, jolloin ne toimivatkin etäisyyttä korostavina gradientteina, tai sitten homma menee väriin päin, ts. pisteet pienenevät ja pinta vaalenee kurpitsan syvänteissä, jolloin kurpitsan pullistumiin syntyy käärmemäinen vaikutelma.

Kusaman lapsuus ja nuoruus kuluivat ristiriitaisissa elleivät suorastaan negatiivisissa suhteissa vanhempiin. Nämä olivat upporikkaita, ja heillä niin sanoakseni oli varaa hulluun tyttäreen, joka sekoili New Yorkin 60- ja 70-luvut kestäneessä ympärivuorokautisessa taiteiden yössä, mikä ei merkitse sitä, etteivätkö vanhemmat olisi pyrkineet tekemään selväksi, etteivät tykänneen tyttärestään. Tuolloion poptaiteen kaudella pinta kaikissa sanan merkityksissä tuli muotiin; minun 90-luvun alussa pitämäni nykytaiteen historian kurssin diohin kuului kuva Kusamasta installaatiohuoneessa, jossa kaikki oli kauttaaltaan puna-valko -pallokasta. Ateneumin Ars 95:ssä häneltä oli esillä punavioletista satiinista ommeltuja peniksiä pursuvina pintoina. Eli varsinainen pointti Kusaman töissä on pinnan tai pinnan ulkoisen olemuksen ja ns. asian välinen eri suuntiin vetäminen.

Itse en kuulu Yayoi Kasaman suurimpiin faneihin, mutta ymmärrän, että kiinalaiset kuuluvat, sillä sinä maassa jos missä pinnallisten ideaalien ja koetun todellisuuden välillä on järkyttävä kuilu.

Raha on tietenkin hyvä olemassa, jos sitä sattuu tarvitsemaan, ja on luonnekysymys, millä tavoin ja miten tehokkaasti sen hankinnassa onnistuu. Korkeataiteen kansainväisestä supertähdestä ja hänen taloudellisesti äärimmäisen menestyksekkäästä visuaalisesta filosofeerauksestaan onkin hyvä pudottautua arkisemmalle tasolle, joka ei välttämättä ole yhtään vähemmän luova. Oletan nimittäin, että suurin osa ihmistä ei suostuisi tulemaan painajaismaisia hallusinaatioita näkeväksi mielisairaaksi saadakseen Yayoi Kusaman rahat. Silloin voi, jos on kekseliäs, yrittää jotain hiukan vähemmän – vaikkei ehkä paljon vähemmän :-) – raadollista kuten kehittää Aortan repijä -nimisen pizzan.

Tämän aamun Hesari nimittäin kertoi lähes aukeaman juttulla uukuniemeläisyrittäjä Matti Laukkasesta, joka onnistui kääntämään globaalin corona-pandemian lähestulkoon voitokseen luomalla trendien vastaisen eli maksimaalisen epäterveellisen pizzan. Käytiinkin isännän kanssa siinä heti toukokuulla vetämässä naamoihimme Laukkasen Biisoniareenan vapuksi lanseeraamat hittituotteet, Aortan repijät. Silloin niitä sai ostaa vain mukaan, kun oli ne ankarat corona-rajoitukset voimassa.

Niitä ei ehkä kannata syödä joka päivä. 

 

Jos terveysintoilu alkaa ärsyttää, suunta siis päin Uukunientä ja nauttimaan Aortan repijää! Tosin minussa on sen verran terveysintoilijaa, että vähän huolettaa yrittäjäpariskunnan jaksaminen – kyllä siellä sen verran väkeä nyt käy. (9.8.2020)